Bocca buona

Viimeinen lahja uunista ulos

2012-01-26T23:56:00.003+02:00

Vaikka varauduinkin viime jouluun aloittamalla lahjojen tekemisen hyvissä ajoin, pääsi käymään niin hassusti, että poikakaverin kaulahuivi oli jouluna vasta alkutekijöissään. Nyt muuton jälkeen, kun työmatkani piteni ja bussissa istumista on normaalin varttitunnin sijaan vähän päälle puoli tuntia, olen ehtinyt neuloa työmatkoilla huikeasti enemmän. Näin ollen sain vihdoin ja viimein huivinkin valmiiksi - vain reilun kuukauden myöhässä! :-D

Tämäkin baktus-huivi on tehty samalla ohjeella kuin se, jonka äitini antoi minulle. Kyseinen ohje löytyy siis muutaman vuoden takaisesta Me-lehdestä. Lahjan saajan toiveesta tein huivista vähän lyhyemmän kuin ohjeessa ja pyöristin huivin leveimmässä olevaa kulmaa. Lankana käytin ihanan pehmoista ekologisesti värjättyä baby alpakkaa (Hjertegarnin lankoja, joita myydään muun muassa Lankamaailmassa). Luulen, että huivin hidasta valmistumista selittää sekin, että fiksuna tyttönä päätin neuloa sen 3,5 mm (= vähän turhan pienillä) puikoilla. No tulipahan ainakin tiivistä jälkeä!

Huivista tuli sen verran ihana, että melkein harmitti antaa se lahjaksi :-) Noh, ainakin se sopii täydellisesti yhteen viime vuotisen joululahjapipon kanssa. Ja jos huivi jää syystä tai toisesta M:ltä käyttämättä, tiedätte kenen kaulasta sen löytää! ;-)

PS. Käytin näissä kuvissa kameran uutta irtosalamaa. Vau, mikä valo, kun normaalisti repisin hiuksia päästäni, jos yrittäisin kuvata jotain sisällä näin ilta-aikaan.

Kympin haaste

2012-01-24T21:38:00.000+02:00

Kiitos ihanaiselle Kaukokaipuun Marinellalle haasteesta. Kuten tiedätte, olen ehkä maailman huonoin vastailemaan haasteisiin ja tunnustuksiin. Tämä haaste käsittelee haaveilua, joka on leipälajini, joten päätinpä ottaa itseäni niskasta ja tarttua haasteeseen!

Eli homman nimi on: listaa viisi asiaa ja viisi tavaraa, jotka ovat polttavalla hankinta- tai toteutuslistalla.

Nurkat notkuvat vääränään kankaita ja lankoja ja Marttakin on seissyt tyhjänpanttina makuuhuoneen nurkassa ties kuinka pitkään. Näin ollen polttavalla toteutuslistalla on muutamakin suunnitteilla oleva ompelus ja kangasvarastojen pienentäminen.

Minulla on monenmoisia matkahaaveita: kaupunkiloma Berliinissä, ystävän treffaaminen Roomassa, tyttöjen aurinkoreissu, paluu ihanaiseen New Yorkiin - lista jatkuu loputtomiin. Kiitos viime syksyn Portugalin reissun ja surffikärpäsen pureman, tällä hetkellä ehkä isoin reissuhaave on kuitenkin surffausloma joko Väli-Amerikassa tai Balilla. Meikäläisen taidoilla pysytellään edelleen rantavedessä, mutta kyseiset paikat olisivat muutenkin aivan mahtavia reissukohteita. Ei muuta kuin rahaa ja lomapäiviä säästämään...

Jotenkin kummasti liikkuminen ei ole muuttokiireiden keskellä maistunut ja sen kyllä huomaa. Juuri palan pizzaa ja porkkanakakkua popsineena haluan luvata itselleni hankkiutua kesäksi vähän parempaan fyysiseen kuntoon. Sporttailu alkaa ensi viikonlopun laskureissulla! ;-)

Viime kaudella laskut sujuivat niin erinomaisesti, että toivon sormet ja varpaat ristissä, että tämä kausi starttaa samalla sykkeellä eikä vuoden aikana ole päässyt tapahtumaan mitään kauheaa taantumaa taidoissa. Toivon, että Etelä-Suomen talvikelit jatkuvat sen verran pitkään, että ehditään mahdollisimman paljon rinteeseen talven aikana!

Tykkään valokuvaamisesta kuin hullu puurosta, mutta välillä turhauttaa, kun en osaa käyttää kameraani niin hyvin kuin voisin osata. Nyt kun kamerassani on myös kunnon salama, valokuvaamisen harjoittelu kuuluu toteutuslistan kärkipäähän.

Meillä ei ole televisiota eikä sopivan paikan puutteessa todennäköisesti edes tule, mutta joskus olisi kiva katsella leffoja muutenkin kuin läppärin näytöltä.

Tärkeimmät hankinnat uuteen kotiin on jo tehty eli sänky möllöttelee makuuhuoneessa sekä keittiön pöytä ja tuolit on tilattuja ja toivottavasti saapuvat jossain vaiheessa. Nyt asunto kaipaa enää sisustustekstiilien uudistamista, tauluja seinille sekä yksityiskohtien hiomista. Aikansa ottaa tosin sekin projekti...

En todellakaan tarvitsisi lisää vaatteita, mutta vaatekaappi vaatisi kyllä vähän uusimista. Ei muuta kuin ompelukone laulamaan...

Kevään tullen parvekkeelle on tarkoitus pistää pystyyn yrttitarha. Olen elellyt viime vuodet ilman parveketta, joten tuo muutaman noin neljän neliön tila on niin huippu juttu!

No polttavuudesta tai tarpeellisuudesta en tiedä, mutta joskus olisi ehdottoman mahtavaa hankkia oma purjevene! :-)

EDIT: Sama pää kesät talvet - unohdin laittaa haasteen eteenpäin! :-) Haastan seuraavaksi Krissen ja Elinan.

Brand new

2012-01-23T21:02:00.000+02:00

Tälle illalle olisi toki ollut miljoona muutakin juttua tehtävänä, mutta koneella notkuessani blogin ikivanha teema alkoi nyppiä. Näin ollen päästin harrastelijakoodaajan ja wannabe-graafikon valloilleen ja tässä lopputulos!

Miltä näyttää? :-)

Bliniperjantai

2012-01-22T22:17:00.000+02:00

Joulupukin paketista paljastui valurautainen lettupannu, joka pääsi perjantaina tositoimiin blinien paistossa. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun tein blinejä, joten katastrofin ainekset olivat ilmassa niin taikinan teossa kuin blinien paistamisessa. Taikina onnistui kuitenkin erinomaisesti Sillä sipuli -blogin reseptillä ja pannukin toimi hyvin, kun paistamiseen käytti riittävästi voita ;-)

Blinien täytteenä oli kylmäsavustettua lohta, suolakurkkuja ja hunajaa, salotti- ja punasipulia, sienisalaattia ja tietysti smetanaa. Sienisalaatti oli aivan hitti, joten jaanpa reseptin vielä blogissakin. Alkuperäisen reseptin löysin Yhteishyvästä, mutta muokkailin sitä vähän.

Suolasienisalaatti
1,5 - 2 dl liotettuja hienonnettuja suolasieniä
reilu 1/2 hapanta omenaa pieninä kuutioina
1/2 - 1 sipulia hienonnettuna
0,5 dl smetanaa
1 dl vatkattua kermaa
valkopippuria
suolaa

Sekoita hienonnetut sienet, pienitty omena sekä hienonnettu sipuli keskenään. Lisää joukkoon smetana ja sekoita. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti salaatin joukkoon. Mausta vielä valkopippurilla ja suolalla.

Blinien kaverina oli tietysti kuohuviiniä :-) Ah, NIIN hyviä!!

Ensimmäinen merkki keväästä

2012-01-19T20:24:00.000+02:00

Ulkona on mitä upein talvikeli, mutta meilläpä on kotona jo nähtävissä ekoja merkkejä keväästä - chiliviljelmät ovat alkaneet pukata lehteä!

Joulukuussa hankkimamme pöytäpuutarha toimi pitkään basilikan ja salaatin kotina, kun chilin siemenet itivät eteisen komeron lämmössä ja pimeydessä. Vaikka olin itse vähän skeptinen mustien turvepaakkujen suhteen, muutama viikko sitten ne alkoivat pukata pieniä versoja, jotka ovat nyt jo näin komeita chilin alkuja! Kunhan ne tuosta vielä kasvavat ja talvi vaihtuu kevääksi ja kesäksi, pääsevät ne Herbien hoivista kasvamaan auringon valoon parvekkeelle!

Kyllä se kevät sieltä tulee, mutta nyt täytyy keskittyä nautiskelemaan näistä talvisäistä. Onneksi reilun viikon päästä on edessä talven ensimmäinen laskureissu - jee!

Täällä ollaan taas!

2012-01-18T22:19:00.000+02:00

Terveppä terve! Liki viikko vierähti taas ihan hujauksessa muuttokiireiden keskellä. Osoite vaihtui viikonloppuna ja nyt melkein kaikki tavaratkin ovat jo löytäneet paikkansa uudessa kodissa.

Nyt kun koti alkaa olla reilassa on vihdoinkin aikaa tehdä jotain muutakin kuin pakata, kantaa ja purkaa. Näiden parin hektisen viikon jälkeen on oikeasti ihan luksusta jopa se, kun ehtii tarpoa lumihangessa kaikessa rauhassa parin kilometrin päähän markettiin ja palloilla uuden kaupan hyllyväleissä ihan turistina. Sohvalla pötköttelystä ja blogailusta nyt puhumattakaan! Onpa kivaa olla taas täällä! :-)

Quilty as charged

2012-01-13T23:55:00.000+02:00

Tervehdys täältä laatikkoleikin keskeltä! Viikko on hurahtanut työ-, muutto- ja koiranhoitorumbassa, joten blogin puolella on ollut hiljaista. Onneksi huomenna lastaamme muuttokuorman ja tavarat siirtyvät paikasta a paikkaan b, joten on toivoa vähemmän hektisestä elämästä! Vaikka tällä hetkellä koko elämä on taas pakattu erinäisiin nyssyköihin ja punaisiin muuttolaatikoihin, ideat raksuttavat päässä entistä hurjemmin ja sormia syyhyttää päästä aloittamaan uusia projekteja, kunhan kaikki on taas purettu ja paikoillaan uudessa kodissa. Saa nähdä, milloin sekin päivä tulee olemaan :-)

Käydessäni läpi valtaisaa määrää kotini kätköistä löytyneitä kankaita sain päähänpittymän, että haluan taas tehdä tilkkutöitä. Tein reilu vuosi takaperin ystäväni ystäväni lapselle tilkkutäkin, minkä jälkeen on kutkuttanut tehdä lisää tilkkutöitä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tilkkujen sommittelu on ihanan terapeuttista puuhaa ja lopputulos on yleensä kaunis. Olen tähän asti aina ajatellut, että tilkkupeitot ovat liian kirjavia ja kuuluvat mökille tai lastenhuoneeseen, mutta nyt minun on pakko ottaa sanani takaisin, koska Pinterestistä selailemat mallit ovat toinen toistaan ihanampia eivätkä todellakaan liian levottoman värikkäitä tai lapsellisia. Pahoin pelkään, että näiden ja monien muiden ihanien tilkkutyömallien myötä minulle on kehkeytymässä pahemman luokan tilkkuhurahdus...

Source: flickr.com via Paula-Maija on Pinterest

Source: etsy.com via Paula-Maija on Pinterest

Source: flickr.com via Paula-Maija on Pinterest

Eikö olekin aivan mielettömän upeita malleja? Itse en ole aina ompeluhommissa kaikista pikkutarkimmasta päästä (siis miten niin saumavarojen pitäisi olla saman levyiset?! :-) ), joten pelkään pahoin, että omat yritelmäni päätyvät hermojen menetykseen sekä siihen, että saumat eivät osu kohdilleen. Kuten todettu, kankaita minulla on varastossa yllin kyllin, joten täytynee peloista huolimatta kokeilla tilkkutöiden tekemistä. Tosin kannattaa ehkä aloittaa hiukan helpommista malleista...

Mukavaa viikonloppua!

Loistava Helsinki

2012-01-09T22:17:00.003+02:00

Yksi keskusta-asumisen selkeitä etuja on olla aina tapahtumien keskellä. Kovinkaan usein tätä etua ei tule hyödynnettyä ja kaikkiin hienoihin - ja mikä parasta, yleensä ilmaisiin tapahtumiin ja tempauksiin havahtuu vasta sitten, kun ne ovat ohi.

Olen huomannut Helsingin katukuvassa Lux Helsinki -julisteita, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa selvää, mistä valoon viittaavasta tapahtumassa on oikeastaan edes kyse. M onneksi sivisti minua, että muun muassa aivan kiven heiton päässä nykyisestä kodistamme sijaitseva Olympiastadionin torni on valoineen mukana tässä Helsingin valloittaneessa kaupunkitapahtumassa, ja onnekseni raahasi sunnuntai-iltana minut ja kamerani mukaansa. No, tälläkään kertaa emme olleet mitenkään ajoissa, koska tapahtuma päättyi tänään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olympiastadionin Variant Spectrum oli värikkyydessään huikea näky Helsingin yötaivaalla.

Tänään piipahdimme vielä Oopperatalon amfiteatterilla katsomassa Tulisirkus Walkean esityksen. Viimeisessä näytöksessä - kuinkas muutenkaan! :-) Tulitaiteilijoiden työskentelyä on aina yhtä mykistävää seurata. Sanokaa vaan pieneksi pyromaaniksi, mutta mielestäni tuli on samalla niin pelottavaa ja kiehtovaa. Ja sen valokuvaaminen on myös aivan huippua!

Olkaahan ihmiset silmät ja korvat auki, ettei teiltä mene tällaiset hienot ilmaistapahtumat ohi suun!

Kirppisinfoa

2012-01-08T10:59:00.000+02:00

Sunnuntaihuomenta! Tiedoksi teille lukijoille, että minulla on ensi viikolla tiistaista sunnuntaihin kirpparihylly Mannerheimintie 29:ssä sijaitsevalla DOM-itsepalvelukirppiksellä. Myynnissä on lähinnä pieneksi ja ylimääräiseksi jääneitä vaatteita (suurin osa kokoa 36/S), mutta myös asusteita, kenkiä, laukkuja ja muutamia miesten vaatteita. Koska tarkoitus on vain päästä tavaroista eroon, hinnat ovat todella halvat - melkein kaikki lähtee 0,10- 2 eurolla.

Kamppeet löytyvät tiistaista 10.1. alkaen hyllystä numero 48, joten piipahtakaahan DOMissa, jos liikutte Manskun suunnalla!

Hamsteri

2012-01-06T23:00:00.000+02:00

Note to self: Älä kommentoi, jos poikakaverilla on yksi epämääräinen laatikollinen papereita, kun itselläsi on jo pelkästään lankakerien ja kankaiden jämiä kaksi sängynaluslaatikollista, kaksi pahvilaatikkoa ja kaksi säkillistä. Hups.

Tämän alkuvuoden tehtävälistalla taitaakin siis olla tilkkupeiton tekeminen ja useampien lapasten ja sukkien neulominen :-)

It's my party and I cry if I want to

2012-01-04T22:08:00.001+02:00

Tällä kertaa saattaisin tosin tirauttaa kyynelen jos toisenkin silkasta onnesta. Nimittäin poikakaverin synttäripaketista kuoriutui tällainen.

Jos jollekulle jäi epäselväksi, kyseessä on siis järjestelmäkameran salama. Voi kuulkaa, nyt menee tämän tytön blogikuvauskin aivan uudelle tasolle - hyvästi pimeät tuhnukuvat!

Happy birthday to me! :-D

Maanantain parhaat

2012-01-02T23:06:00.003+02:00

Loskaisen maanantain pelasti sushit sekä höpötys ja räkätys ystävien kanssa. Kaiken huipuksi sain sisustussuunnittelijaystävältäni tee-se-itse-projekteihini jättisäkillisen kangasnäytteitä, jotka olisivat muuten joutaneet roskikseen. Ystäväni vastasi ihanasti tiedusteluuni, mitä olisi velkaa näistä aarteista:

Äh, sun mitään tarvi korvata. Roskiin olisi mennyt. Saan itse kiksejä siitä, että joku saa niistä jotain kivaa aikaiseksi. Kierrätys kunniaan! :)

Kankaiden joukossa on monenlaisia säämiskäjäljitelmiä, joten näpit syyhyävät jo päästä kokeilemaan, mitä kaikkea näistä saakaan tehtyä!

Vuoden ensimmäinen

2012-01-01T17:52:00.000+02:00

Hyvää uuden vuoden ensimmäistä päivää! Vietin oman päiväni muun muassa eilisillan turkkilaisten herkkujen rääppiäisten ja ulkoilun merkeissä Nuuksion maisemissa. Viime viikkojen keleihin verrattuna vuosi alkoi mitä kauneimmassa, pakkasen puremassa säässä ja valokin riitti kuvaamiseen.

Alkuviikon myräkät olivat koetelleet myös Nuuksion metsiä ja reiteillä oli vieläkin kaatuneita puita.

Kuka kumma, harvinainen vieras sieltä puun takaa kurkistaa... ;-)

Järven pintaa peitti jo jääkerros, mutta niin ohuen ohut, ettei ihan vielä kannata lähteä luistelemaan.

Ehkä se talvikin sieltä saapuu uuden vuoden myötä. Vaikka sääennusteet vähän muuta väittävätkin, pistän sormet ja varpaat ristiin, että myös tänne etelään tulisi pakkasta ja lunta, sillä hinku rinteseen ja lautailemaan on KOVA!

It's a wrap

2011-12-31T16:42:00.001+02:00

Kuluva vuosi alkaa vähitellen olla paketissa ja uusi kolkuttelee jo ovella. Kuten edeltäjänsäkin, 2011 oli oikein hyvä vuosi - oikeastaan jopa parempi! Vuoteen on mahtunut paljon - lautailureissut Tahkolle ja Leville, työpaikan vaihto, muutto yhteiseen vuokrakotiin ja lopulta oman asunnon löytyminen, ihkaensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka äidin ja siskojen kanssa Riikaan (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), ihana surffausloma Portugalissa ja itseni ylittäminen vesipetoilun suhteen, osallistuminen ensimmäiseen Ravintolapäivään, monenmoisia muita mukavia rientoja ja festareita, ystäviä, neulomista ja ompeluksia (tosin jälkimmäisiä aaaaivan liian vähän) - ihan vaan muutamia mainitakseni!

Taakse on siis jäämässä oikein hyvä vuosi ja edessäpäin toivon mukaan vähintään yhtä erinomainen, kun pääsemme vihdoin muuttamaan ja tiedossa on muutenkin paljon kivoja juttuja tuleville kuukausille!

Iso kiitos teille lukijoille kuluneesta vuodesta ja onnellista uutta vuotta 2012!

Joulupukin pajassa

2011-12-28T23:49:00.000+02:00

Rakkaat ystävät ja sukulaiset on lahjottu joululahjoilla, joten nyt voin esitellä kätteni jälkiä myös täällä blogissa. Joulupukin pajassa syntyi tänä vuonna kolmea hittituotetta: perheen pienimmille Converse-sukkia sekä vähän isommille huovutettuja ruusuja ja trikookuteesta virkattuja koreja.

Tein jo aiemmin syksyllä ystäväni lapselle Converse-tossuja muistuttavat sukat ja jouluksi neuloin sellaiset myös siskontytöille. Isompi sai tyylikkäät mustat sukat ja pienempi söpöt, pinkit. Ja kuten jouluna kuuluu, lahjasukat oli täytetty karkeilla!

Huovutettujen ruusujen idea syntyi työkaverini rintakorusta, joka oli ajan myötä huopunut itsekseen. Nämä yksilöt on virkattu villalangasta Ninuskan blogin ohjeella ja nakattu huopumaan pesukoneeseen muun pyykin sekaan. Ruusuista tulee melko raskaita, joten nämä sopivat parhaiten vaikkapa piristämään talvitakin rintamusta.

Unohdin kaikessa kiireessä kuvata äidille ja siskoille antamani, trikookuteesta virkatut korit, joten tässä kuva yhdestä hivenen epäonnistuneesta yksilöstä, jonka pidin itselläni. Pelkistä pylväistä virkattuna korin saa valmiiksi toki nopeasti, mutta siitä tulee aivan liian lötsö, joten lahjaksi päätyneet korit tein osittain pylväistä ja puolipylväistä. Itse käytän koria käsityöaarteiden säilömispaikkan, joka on sen verran salonkikelpoinen, että saan säilöä romppeitani keittiön pöydällä, kjeh kjeh. Trikookudekorit ovat kyllä sen verran kivan näköisiä ja käteviä ja niitä on ennen kaikkea kiva tehdä, että taidan tilata lisää kudetta ja ahkeroida koreja myös uuteen kotiimme!

Vaikka lahjojen ahkerointi alkoi jo lokakuussa, en saanut ihan kaikkia lahjoja ajoissa valmiiksi. Poikaystävän Baktus-huivi on vielä vähän kesken, joten esittelen sen vasta sitten, kun saan sen valmiiksi. Toivottavasti ei mene ensi talveen ;-D

Enne

2011-12-27T10:24:00.001+02:00

Sanokaa vaan taikauskoiseksi tai romanttiseksi hölmöksi, mutta uuden sängyn pakkauspaperin repeymä pisti kyllä alkuhämmästyksen jälkeen vähän hymyilyttämään...:-)

Eiköhän tämän voi tulkita hyvänä enteenä uudelle kodille! Seuraavaksi ehkä pyhimysten kuvia paahtoleivän pinnassa? ;-)

- Posted using BlogPress from my iPhone

Aattoiltaa

2011-12-24T23:22:00.000+02:00

Vietimme jälleen aattoiltaa isosiskoni luona. Siskon koti on aina kauniin jouluinen kynttilöineen, valoineen ja valkoisine koristeineen. Jouluruuat taas olivat perinteistäkin perinteisimpiä - erilaisia kaloja, rosollia, italiansalaattia, waldorfin salaattia, kotijuustoa ja paljon muuta. Lihansyöjille oli tietysti kinkku ja kasvissyöjille seitanpaisti.

Joulupukin visiitin ja pakettien avaamisen jälkeen ilta kuluikin kääreden kätköistä paljastuneita lahjoja tutkiskellessa. Olin itsekin ilmeisesti ollut ihan kohtuullisen kiltti tänä vuonna, kun pukki toi jos mitä lahjoja M:n itse ompelemasta saunatyynystä ja -pefletistä (!!!) valurautapannuun.

Eilisillan totaaliähkyn jälkeen lieneekin aika kattaa jouluruokabrunssi ennen kuin suunnataan auton nokka kohti Hämettä, joulutourneen kakkosetappia....

Joulunjatkoja!

Kun joulupukki suukon sai

2011-12-24T22:48:00.000+02:00

Ensimmäinen kattaus jouluruokaa on syöty, lahjat avattu, punaviiniä maisteltu ja tasainen ähkytila saavutettu - toisin sanoen erittäin erinomainen jouluaattoilta takana!

Sattuipa vielä niin hassusti, että pääsin itse joulupukin kyydillä joulunviettoon. Tosin minua taisi jännittää pukin ensiesiintyminen enemmän kuin pukkia itseään ;-) Pukki oli kyllä ihan loistava, joten saattaapi olla, että M:lle on vientiä pukin hommiin myös tulevina vuosina!

Nyt kone kiinni ja jatkamaan aattoillan viettoa ennen kuin joulutournee jatkuu huomenna. Lokoisaa illanjatkoa kaikille!

Jouluvalmisteluja

2011-12-23T17:18:00.000+02:00

Jouluviikon illat ovat vierähtäneet vauhdilla lahjoja viimeistellessä ja paketoidessa (paitsi poikaystävän kaulahuivi, jolle olen saanut lisäaikaa :-) ) sekä joulutourneeseen valmistautuessa, joten en ole ehtinyt edes vilkaisemaan blogin puolelle. Nyt kaikki lahjat ovat onnellisesti paketissa ja me olemme onnellisesti joulukierroksen ensimmäisessä kohteessa äitini luona Turussa.

Pitkän viikonlopun mittaisen joululoman lisäksi on myös toinen ilon aihe: tänään on jo hitusen valoisampaa kuin eilen! Inhoan pimeää kaamosaikaa - etenkin nyt, kun ei ole edes lunta - joten talvipäivänseisaus on ollut blogini kaksivuotisen taipaleen aikana joka vuosi suuri ilon aihe. Eihän tämä pimeys vielä hetkeen helpota, mutta parempaan suuntaan mennään!

Pikkumustat drinkkipikkujoulut

2011-12-18T23:58:00.000+02:00

Kello käy kohta maanantaita, joten lienee korkea aika summata viikonloppua, joka jälleen vierähti aivan liian nopeasti. Niinhän se on, että aika liitää, kun on lystiä.

Vietimme eilen ihanaisten ystävieni kanssa pikkujouluja. Dresscode oli klassinen pikkumusta, joten päälle päätyi jo ~~hyväksi~~ täydelliseksi juhla-asuksi todettu yksiolkaiminen satiinimekko, joka sai kaverikseen mustat sukkikset ja saappaat sekä lempparikseni muodostunut punainen Teardrop-koru. Yleensä keksimme aina jonkin teeman pikkujoululahjojen ympärille, näin myös tänä vuonna - tosin lahjojen sijaan teimme toisillemme drinkkejä! Ideana siis oli siis tuoda mukanaan ainekset yhteen drinkkiin sekä valmistaa ja tarjoilla se.

Ei kannata huolestua moisesta menusta tai blogaajan terveydestä, sillä juhlat kestivät koko pitkän illan ja juomatkin olivat pienempiä ja miedompia kuin ravintola-annokset ;-) Menulle päätyi tuttuja ja vieraampia (= itse improvisoituja) drinkkejä. Itse valmistin vanhan klassikon hot shotin, jonka kerroksetkin onnistuivat liki täydellisesti, vaikka edellisen kerran näitä on tullut tehtyä joskus vuosia sitten opiskeluaikana.

Herkullisten juomien lisäksi pöytä notkui myös muista herkuista. Taisin vahingossa popsia melkein lautasellisen noita oikeassa yläkulmassa näkyviä lohirullia, hups.

Saimme viikonlopun kynnyksellä myös kauan odotetut avaimet uuteen kotiimme, joten tänään ohjelmassa oli saunan testaaminen! Luonnollisestikaan emme olleet vielä ehtineet hommata asianmukaista löylykiulua ja -kauhaa, joten sieniämpäri ja soppakauha saavat toimittaa niiden virkaa ensihätään :-) Myös löylyt olivat erinomaiset!

Hauskan viikonlopun voimin jaksaa taas ahkeroida muutaman päivän töissä ennen kuin lähdetään joulunviettoon. Tulevalla viikolla onkin puuhaa, kun kaikki lahjat ovat vielä pikkuisen kesken. Kuinkas tässä näin pääsi käymään, kun aloitin niiden kanssa jo joskus lokakuussa? :-D

Muuttohaukka

2011-12-15T21:48:00.002+02:00

Viimeisen reilun vuoden aikana muuttamisesta on muodostunut melko hallitseva teema. Ensin muutimme poikakaverin kämpästä toiseen, kun taas alkukesällä muutimmekin jo kamppeitamme yhteiseen kotiin. Tuolloin tein loppusiivoukset niin omaan kuin M:nkin asuntoon. Nyt syksyllä kävin vielä auttelemassa siskoa muuttosiivouksessa. Sain kunnian jynssätä hellan ja vessan - olenhan niin ansioitunut siivoaja. Olenkin naureskellut, että voisin tällä kokemuksella pistää pystyyn sivubisneksen muuttosiivoajana! :-)

Nyt taas on käynyt niin onnekkaasti, että löysimme ihka oman (kröh, pankin...) kodin! Näin ollen seuraavan kuukauden sisään olisi taas ohjelmassa jo tutuksi tullutta muuttamista! Edellinen muutto on vielä tuoreessa muistissa ja se sujui mukavasti - kiitos ahkerien muuttomiesten - mutta pakkaaminen on jotenkin aina yhtä vastenmielistä puuhaa. Toivon, että sekin sujuu tällä kertaa helpommin, koska emme ole ehtineet edes purkaa tässä väliaikaiskodissa kaikkia tavaroitamme ja tarkoitus olisi karsia rankalla kädellä vielä näistä nykyisistäkin.

Voitte vaan arvata, miten täpinöissäni olen odotellessani, että saamme uuden kodin avaimet. Onhan kyseessä ensimmäinen oma koti. Puhumattakaan siitä, että kämppä on ihana ja mahtavalla paikalla! Saattaapi olla, että myös täällä tullaan näkemään pilkahduksia asunnosta, jahka sinne asti päästään...

Kuvat: 1 & 2

Korttitehdas

2011-12-12T22:39:00.000+02:00

Yllätin itsenikin, kun kerrankin sain aikaiseksi askarrella joulukortit ja näyttää jopa hyvin todennäköiseltä, että ehdin lähettää ne edullisemmilla joulumerkeillä! Näin ei nimittäin ole tapahtunut vuosiin, koska yleensä - jos ylipäätään saan aikaiseksi tehdä ja lähettää kortit - kiikutan ne postiin vasta muutama päivä ennen joulua ja pulitan niistä normaalin kirjemaksun.

Tämän vuoden joulupallokortit on askarreltu pöytätabletista, korttipohjista ja paperinauhasta. Ostin tabletin uutena rautakaupan alennuslaarista, mutta vastaavia löytyy varmasti myös kirppareilta käytettynä. Tabletti on virkattu, mutta tärkätty niin kovaksi, että se kestää hyvin leikkaamista. Näin ollen myös esimerkiksi vanhan pitsiliinan voisi varmasti hyödyntää samalla tavalla, jos sen käsittelisi kovaksi esimerkiksi ohennetulla, vesiliukoisella liimalla tai ihan perinteisesti tärkkäämällä.

Todella helppo, mutta yksinkertaisen tyylikäs kortti! (vaikka itse sanonkin... :-) ) Nyt vielä kaikki 24 korttia kuoriin ja matkaan ympäri maailmaa!

Herbie

2011-12-11T22:26:00.000+02:00

Koska kodistamme löytyy jo kaikki tarpeellinen ja vähän tarpeetontakin (kuten esimerkiksi melkein kaikkia keittiövälineitä kaksin kappalein...), olemme pyrkineet pitämään hankinnat minimissä. Tähän mennessä yhteiseen kotiin on hankittu tasan kaksi asiaa: hiilihapotuslaite vissyn valmistukseen (olemme suurkuluttajia, joten vekotin on oikeasti tarpeellinen! :-) ) ja uusi pyykkiteline aiemman hiuslenkillä korjatun tilalle. Nyt kotiimme tuli kolmas, pitkään ja hartaudella harkittu hankinta - Herbie.

M on chili-intoilija, mutta jo aikaa sitten hankitut chilin siemenet ovat jääneet kylvämättä milloin tilan tai valon puutteen vuoksi. Nyt on tilaa ja valo-ongelmakin on ratkaistu, kun keittiössämme komeilee pöytäpuutarha!

Kapistus on paitsi hyödyllinen niin lamppuna kuin varsinaisessa tehtävässään puutarhana, myös mielestäni kivan näköinen. Näissä kuvissa pömpeli on vielä vähän orvon näköinen, kun laatikon pohjalla lojuvat kasvualustat eivät ole vielä alkaneet pukkaamaan chilin versoa. Kuvien ottamisen jälkeen M pisti chilit kuitenki itämään pimeään ja lämpimään vaatekomeroon. Herbie sai kasvatettavakseen parhaat päivänsä nähneen salaatin ja basilikan, jotka ovat kuitenkin alkaneen pukata uutta lehteä Herbien hellässä huomassa! Kunhan saadaan chilit versomaan, on tarkoitus laittaa ne kasvamaan tuohon. Siihen tosin taitaa mennä vielä tovi :-)

Joulu tuli taloon

2011-12-07T19:03:00.000+02:00

Oma panostukseni jouluun rajoittuu kynttilöihin sekä pariin vanhaan joulukoristeeseen, jotka sain aikaiseksi kaivaa vaatehuoneen ylähyllyltä pitkän viikonlopun aikana. Näiden lisäksi kaupasta tarttui mukaan valoin koristeltu sypressi sekä tuoksuköynnös. Nämä sekä valojen himmentäminen riittävät minulle oikein hyvin joulutunnelman luomiseen. Joko te muut olette ehtineet laittaa kotia jouluiseksi?

Muuten, toiseksi alimman kuvan partasuu ei ole muuten joulukoriste vaan kaverilta Amelie-elokuvan innoittamana lahjaksi saatu kotitonttu, joka on saanut jo useamman vuoden ajan vartioida keittiötä :-D

Itsenäisyyspäivän herkkuja

2011-12-06T22:29:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivä - mikä ihana tekosyy pysytellä neljän seinän sisällä ja kokata herkkuruokaa :-) Tällä kertaa hamppareita itsetehdyillä soijapihveillä ja sämpylöillä.

Jälkkäriksi tein testivedoksen glögijuustokakusta, jota suunnittelin tekeväni pikkujouluihin parin viikon päästä. Hyvää ja jouluisen makuista, nam.

Facebookissa ja Twitterissä kommentoitiin kiivaasti samaa asiaa, mitä täällä meilläkin ihmeteltiin linnan juhlia seuratessa. Aivan käsittämätöntä talkeltelua ja sekoilua juhlien selostamossa, kun tutumpienkaan nimet eivät osuneet kohdilleen ja selostajat puhuivat surutta toistensa päälle! :-D

Ikkunalle sytytetyt kynttilät alkavat olla jo sen verran lyhyet, että on aika sammuttaa ne, painua pehkuihin ja herätä aamulla kolmipäiväiseen työviikkoon (jes!). Siis miten niin huomenna on keskiviikko? Arkipyhät ovat ihania, mutta ne pistävät viikonpäivät iiiihan sekaisin... :-)

Lumivalkeaa

2011-12-06T10:52:00.000+02:00

Näin tieto kulkee nykypäivänä: Selailen herättyäni puhelimesta Facebookia, jossa kaverini kertoo maan olevan lumen peitossa. Nousen ylös todistamaan tuon ihmeen - eilisiltainen räntä- ja vesisade on yön pakkasten myötä vaihtunut lumisateeksi ja ohueksi lumipeitteeksi myös maassa ja naapuritalojen katoilla!

Keskustassa kadut toki ovat sulat ja varmaan loputkin lumet sulavat päivän mittaan, mutta kiva nähdä vihdoinkin ihan kunnon lunta! Yleensä en ole talvesta juuri perustanut paitsi ollessani lautailemassa, mutta pari viime talvea ovat totuttaneet siihen, että lunta on, tykkäsi siitä tai ei. Joten nyt kun lunta ei ole näkynyt eikä kuulunut, sitä on oikeastaan jo kaivannut :-)

Postausta kirjoitellessani tapahtui vielä toinen ihme lumen lisäksi - aurinko paistoi hetken! Pakkohan sekin oli ikuistaa - vaikkakin vain naapuritalon katolta. Nyt taivas on taas yhtä tasaisen harmaa kuin aiemminkin, mutta näin sentään hetken itsenäisyyspäivän henkeen sopivasti sinisen taivaan ja valkeat katot.

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Minusta tulee isona...

2011-12-05T23:03:00.001+02:00

... Markettien hintakylttitekstien kirjoittaja! No, ehkä ei kuitenkaan, mutta työnsarkaa tuolla alalla olisi ja mielikuvituksen voisi antaa lentää. Olen bongaillut huvittavia tekstejä jo monta kertaa aiemminkin, mutta tänään yksi sellainen ikuistui myös kameralle :-D

"Lammas lepää" sopii hyvin kaveriksi aika tarkalleen vuosi sitten samaisesta kauppaketjusta bongatulle hatulliselle linnulle, johon liittynyt kassaepisodi hymyilyttää vieläkin... :-)

Kulttuuria kaamokseen

2011-11-29T20:13:00.000+02:00

Joka vuosi marraskuun pimeys ja synkkyys yllättää, vaikka aiempien vuosien perusteella pitäisi jo tietää tasan tarkkaan mitä on luvassa. Ihan kuin tänä vuonna olisi ihan inan verran pimeämpää ja olisin taas hiukan väsyneempi ja flegmaattisempi kuin vuosi sitten? Viime viikonloppu oli kulttuurintäyteisyydessään kuitenkin poikkeus kaamoslamaannuksen keskellä.

Ihanainen William Fitzsimmons toi valoa perjantai-iltaan esiintyessään Korjaamolla. Herra tahditti tuttuun tapaansa herkkiä ja usein jopa apeita säveliä aivan hulvattomilla välispiikeillään! Keikan lopuksi mr. Fitzsimmons siirtyi laulamaan viimeisen kappaleen kitarasäestyksellä yleisön keskelle... Ah! Koko päivän migreenistä kärsineenä en olisi jaksanut raahautua edes muutaman korttelin päähän keikkapaikalle, mutta onneksi menin, sillä keikka piristi päänsärystä pökkyräistä mieltä ja käynnisti viikonlopun mukavasti.

Lauantain kulttuuriannoksen taas tarjoili Kenneth Kvarnströmin & Co:n, Helsinki Dance Companyn ja Norrlands Operan produktio (play) Helsingin kaupunginteatterissa. En ole nähnyt montakaan nykytanssiesitystä, mutta siskoni on hehkuttanut aiempia Kvarnströmin ja HDC:n tuotantoja, joten yllätin siskoni antamalla hänelle liput (ja tietysti pikkusiskon ÄÄRETTÖMÄN hyvää seuraa ;-) ) syntymäpäivälahjaksi. (play) oli aivan mielettömän hieno esitys eikä voi kuin ihailla, miten taitavia siinä mukana olevat tanssijat ovat. Respect!

Viime viikonloppu pisti taas miettimään, miksei teatterissa ja keikoilla tule käytyä paljon enemmän ja useammin, kun kerran tarjonta Helsingissä on muutenkin niin runsasta? Jotenkin sitä vaan laiskistuu ja jää kotiin, vaikka täällä olisikin liki jokaiselle illalle menoa ja nähtävää. Jospa sitä nyt saisi pidettyä lupauksensa ja nautittua kulttuuritarjonnasta useammin. Seuraavaan teatterireissuun ei onneksi ole kovin pitkä aika, koska tammikuun alussa M vuorostaan lunastaa jo kesällä saamansa syntymäpäivälahjan, kun menemme katsomaan KOM-teatterin Vadelmavenepakolaista!

Siinäpä vinkki teille muillekin joulupukin konttiin:

Ostakaa lahjaksi kaverille (ja samalla itsellenne) liput teatteriin tai vaikkapa keikalle, niin tulee varmasti käytyä kulttuuririennoissa ja samalla vietettyä aikaa yhdessä! :-)

Address is approximate

2011-11-24T22:00:00.001+02:00

Address Is Approximate from The Theory on Vimeo.

Mykistävän hieno animaatio, vau. Ollapa itse niin taitava, että osaisi tehdä jotain tuollaista.

Mitäs me kriminaalit?

2011-11-22T21:07:00.000+02:00

Leukani loksahti jokusen sentin lukiessani eilen kaverini lähettämää Ylen nettisivujen artikkelia, jonka mukaan itse tehdyn käsityön antaminen toiselle lahjaksi voidaan tulkita rikokseksi. Jos esimerkiksi käsityölehden ohje on merkitty mallisuojatuksi, tuotetta saa valmistaa vain omaan käyttöön. Eli samaisen tuotteen antaminen toiselle lahjaksi ei ole sallittua.

Periaatteessa tämä on ihan ymmärrettävää - eihän musiikkikappaleitakaan saa luvattomasti kopioida ja jakaa eteenpäin - mutta silti uutinen pisti miettimään. Itse en ole moisiin mallisuojiin törmännyt ja kovasti ihmetyttäisi, miksi sellaisia ohjeita edes jaettaisiin lehdissä tai netissä. Itse tykkään säveltää ja soveltaa lehdistä ja muista blogeista löytämiäni ohjeita ja vielä enemmän tykkään antaa tekeleitäni ihmisille lahjaksi. Täytynee siis jatkossa olla silmä tarkkana, etten riko kenenkään tekijänoikeutta vaikkapa piirstäessäni kaavat suosikkipaidastani tai lainailemalla inspiraatioita lehdistä ja sivustoilta!

Jotenkin tämä kuulostaa kuitenkin aika kohtuuttomalta, sillä tuskinpa kukaan ryhtyy neulomaan vaikkapa kaulahuivia rikolliset aikeet mielessään. Käsityö vaatii kuitenkin tekijältään vähän taitoa ja osaamista ja mielestäni on mahtavaa, jos osaa tehdä itse yksilöllisiä ja usein jopa hienompia vaatteita ja asusteita kuin mitä kaupasta saa. Vielä mahtavampaa on se, kun ihmiset antavat epäitsekkäästi hiellä ja tuskalla tekemiään käsitöitä lahjaksi läheisilleen. Trust me, perkeleet lentelevät ainakin täällä aika taajaan käsitöitä tehdessä ja jos viettää päivä tolkulla pakertaen jonkin käsityön parissa, saattaa siitä luopuminen olla haikeaa :-D Itse tehty on kuitenkin aina itse tehty, vaikka malli olisikin jonkun toisen.

Minulla on vanhojen työkavereideni kanssa ns. "neulontaseura", jonka keskuudessa tämä uutinen lähinnä huvitti. Koska teemme aina välillä huiveja, sukkia ja lapasia lahjaksi muille ihmisille, onko neulontaseuramme sittenkin luokiteltavissa rikollisjärjestöksi? Tai kuten kaverini asian ilmaisi: pitänee etsiä jostain lehdestä ohje, millä voidaan neuloa toisillemme lahjaksi matchaavat jengiliivit :-D

Ravintolapäivä + Shisha & Seitan = Success :)

2011-11-19T20:57:00.001+02:00

Kuten otsikkokin jo kertoo, marraskuinen Ravintolapäivä oli M:n ja hänen kaverinsa Shisha & Seitan -ravintolalle todellinen menestys! Pojat ovat valmistelleet ravintolaa kuluvan viikon mittaan, kokanneet tunti tolkulla seitania ja pitaleipää sekä hankkineet ja roudanneet välineistöä, ja kaikki huipentui tänään järjestettyyn Ravintolapäivään.

Ravintola avasi puolilta päivin Harjutorin puistossa ja ennen kuin paellapannu ehti edes lämmetä ensimmäiset asiakkaat alkoivat jo muodostaa jonoa kojun eteen. Siitä alkoikin varsinainen rumba, jota kesti seuraavat 2,5 tuntia. Itse kipaisin välillä kauppaan hakemaan lisää lautasia, kun ravintolalle varatut 100 paperilautasta olivat loppumassa. Sinänsä positiivinen ongelma, koska pojat olivat kuvitelleet tekevänsä ruokaa maksimissaan 80 hengelle :-) Kaikki reilut 100 annosta paellapannussa paistettua mausteista seitania, pitaleipäkuutioita, tomaatti- ja jogurttikastiketta sekä couscoussalaattia oli myyty loppuun puoli kolmeen mennessä - aikamoista haipakkaa siis! :-) Ja mikäli on lukuisiin kiitoksiin ja hehkutuksiin uskominen, seitankebab kastikkeineen on muidenkin mielestä herkullista!

Kun kerran oli päästy vauhtiin ja paellapannukin vuokrattu koko viikonlopuksi, emme malttaneet laittaa pillejä pussiin vielä alkuiltapäivästä seitankebabin loppuessa. Näin ollen Shisha & Seitan alkoikin tarjoilla ex-tempore-ruokalajia eli lettuja mansikka- ja vadelmahillolla! Neljän litran lettutaikinan ja iltaan asti mukavasti soljuvan asiakasvirran myötä viihdyimmekin pimenevässä (ja kylmenevässä, hrr..) Harjutorin puistossa aina iltakuuteen asti.

Itse olin koko päivän mukana yleisnaisjantusena auttelemassa, alkuperäisen seitankebabravintolaidean äitinä (keh keh ;-) ) ja porukan parhaana letunpaistaja, mutta itse ravintoloitsijoillelle jättikiitos suuresta vaivannäöstä ruokien valmistamisen ja kaiken muunkin suhteen! Kiitos kuuluu myös ravintolan asiakkaille, että jaksoitte jonottaa iloisella mielellä kylmästä viimasta huolimatta. Ja erityinen papukaijamerkki sille yhdelle pariskunnalle letunpaistovinkeistä! ;-)

Lyönti se on ylilyöntikin

2011-11-16T19:49:00.000+02:00

Note to self: kannattaa lukea ohjeet tai kysyä poikakaverilta neuvoa ennen kuin lähtee testailemaan Blair's Ultra Death -chilikastiketta...

Tujautin aimo annoksen TODELLA vahvaa chilikastiketta uunijuuresten marinadiin ja sen kyllä huomasi. Poikaystävä tosin vaan tykkäsi - tulisen ruuan ystävä kun on - mutta itselle tuollainen määrä chiliä oli kyllä hippasen liikaa. Suuta poltti, nenä vuoti ja vatsaa kärvensi aika lailla. No, onneksi oli aimo annos jogurttikastiketta laimetamassa tulisuutta!

Yllättävän harvoin tulee mokattua keittiössä kovin isosti. Ainoat, mitkä tulevat näin äkkiseltään mieleen ovat ympäri seiniä lentänyt kuuma kasvismössö, jota yritin soseuttaa sosekeittoa varten blenderissä, sekä aivan raa'aksi jäänyt kinkkukiusaus (kiitos vanhan kämpän rakkaan kaasu-uunin, joka ei kypsentänyt perunoita <3), jota söin hampaat irvessa yrittäessäni todistaa sen olevan "ihan hyvää ja syötävää", vaikkei se todellakaan sellaista ollut! :-D

Onko teidän muiden keittiöissä käynyt massiivisia ruokamokia?

Melko kallista

2011-11-15T22:17:00.000+02:00

Ihastuin läheisen antiikkikaupan ikkunassa olevaan Tapio Wirkkalan sohvapöytään. Pöydässä ei ollut lainkaan hintalappua ja lyhyen googlailun jälkeen en ihmettele enää yhtään miksi...

Siis YKSITOISTA TUHATTA VIISISATAA EUROA! Are you kidding me?!

No design tietysti maksaa enkä luonnollisestikaan kuvitellut hankkivani vuonna 1958 suunniteltua, vielä tänäkin päivänä käsin valmistettavaa pöytää Ikea-hinnoilla, mutta silti aika tähtitieteellinen hinta sohvapöydästä. Täytynee siis alkaa kehitellä jotain köyhän naisen versiota tästä pöydästä. Tai jos jollain on ylimääräistä ja palaa halusta ostaa minulle tällaisen, niin täältä niitä löytyy :-D

Kokki ja sen apuri

2011-11-13T15:56:00.000+02:00

Poikain seitankebabravintolan valmistelut ovat jo kovassa vauhdissa ensi lauantain Ravintolapäivää varten. Toki kokeilla pitää olla asianmukaiset varusteet tehtäväänsä varten, joten ompelin kaksikolle komeat ruutuessut ravintolapäivän koitokseen :-)

Linssiludelle taisi iskeä kateus, kun häntä ei kuvattu. En ehtinyt ottaa monta kuvaa ennen kuin koira änkesi mukaan...

Kokki ja sen apuri.

Eli ruutuessuiset poijjaat ja herkullista seitankebabia löytää ensi viikon lauantaina 19.11. klo 12 jälkeen Kallion Harjutorilta Shisha & Seitan -kojusta! Koira ei valitettavasti ole tuolloin mukana apukokkina ;-)

Mr. Fitzsimmons is coming to town!

2011-11-08T23:17:00.000+02:00

Voi veljet, että riemastuin, kun bongasin Korjaamon mainoksen, jossa kerrottiin ihanaisen William Fitzsimmonsin tulevan keikalle 25.11.! Herran parin vuoden takainen akustinen keikka hurmasi minut niin täysin, että olen sen jälkeen luukuttanut biisejä Spotifystä, syynännyt aika ajoin keikkakalenteria ja odotellut, koska kiertue osuisi taas Helsinkiin. Reilun kolmen viikon päästä odotus palkitaan ja William - tällä kertaa bändin kera - saapuu keikalle Korjaamolle!

Mulla on jo lippu - onks sulla? ;-)

Kuva: williamfitzsimmons.com / Erin Brown

Baby Converse

2011-11-06T18:33:00.000+02:00

Kuinkas sattuikaan, että kaveripiirissäni on tullut lyhyen ajan sisällä parikin iloista vauvauutista, koska bongasin jokin aika sitten eräästä lehdestä aivan valloittavan ihanat Converse-villasukat, jotka minun oli pakko saada tehdä! Sain juuri vähän aikaa sitten valmiiksi punaiset aloe-sukat, joten toisen sukkaparin tekeminen itselleni samaan syssyyn olisi ollut vähän liioittelua - etenkin kun joululahjoja varten tehtävien töiden listakin on jo melkoinen. Täydellinen syy siis alkaa neuloa hauskoja vauvasukkia! Meneehän pikkusukan neulomiseen puolet vähemmän aikaa (vaikkakin miniatyyrikantapään kanssa tuli kiroiltua ja tapeltua tovi...) ja ovathan nämä muutenkin aivan syötävän söpöt.

Sukkien ohjeena käytin Novitan sivuilta löytyvää Marttojen vauvasukkaohjetta 70 senttiselle. Jotta sukan saa muistuttamaan Converse-tossua, tarvitaan valkea kärki eli vaihdoin langan valkoiseksi aloittaessani kärkikavennukset. Ompelin sukkaan käsin pienet lenkit kengännauhoja varten ja nauhoiksi riitti 120 cm lenkkarinauha. Että sellaiset Conssit!

Menovinkki: Shisha & Seitan Ravintolapäivässä 19.11.2011

2011-11-03T21:01:00.000+02:00

Muistanette, kun kesällä hehkutin tekemäämme herkullista seitankebabia? No, seitankekebabin tarina saa nyt jatkoa ja M:n maukas seitan-iskender tekee seuraavan aluevaltauksen 19.11.2011 järjestettävässä Ravintolapäivässä! Kallion Harjutorille nousee yhden päivän ajaksi (tai niin pitkäksi aikaa kuin annoksia riittää!) poikain vegekebabkoju Shisha & Seitan. Nimensä mukaisesti kojusta voi ostaa itselleen muutamalla eurolla annoksen herkullista seitan-iskenderiä kotitekoisella pitaleivällä ja couscous-salaatilla höystettynä sekä nautiskella sauhut perinteisestä shisha-piipusta. Tämän illan koekeittiön tuotokset (kuvaa alla) vaikuttivat niin lupaavilta, että suosittelen kaikkia suuntaamaan lauantaina 19.11. Harjutorin suuntaan!

Lisää tietoa ravintolasta Shisha & Seitanin FB-tapahtumassa.

Kissanainen ja harmaavarpu

2011-11-02T22:37:00.000+02:00

En ole tainnut koskaan vielä näyttäytyä täällä blogin puolella silmälaseissa, vaikka minulla on ollut lasit jo 5-vuotiaasta asti. Eli moi, olen Paula-Maija ja olen rillipää! :-)

Edelliset lasini hankin aivan liian kauan sitten aikana, jolloin opiskelin ja asuin vielä Turussa, joten aika ja tyyli ovat ajaneet niiden ohitse jo monta kertaa. Näin ollen käytin laseja vain silloin, kun on ihan pakko eli koneen ääressä ja lukiessa - muutoin pidin huolen, ettei minua nähtäisi julkisilla paikoilla laseissa. Jostain syystä uusien silmälasien hankkiminen on ollut minulla työn ja tuskan takana, vaikka käytännössä se ei vaadi kuin visiitin silmälääkärille ja hyvän optikon, joka löytää silmälasien rivistöistä juuri ne minun kasvoilleni parhaiten sopivat lasit. Silmälasit ovat kuitenkin sen verran iso sijoitus, että niiden ostopäätöstä lykkää herkästi, koska samoissa laseissa pitää taas viihtyä muutama seuraava vuosi.

Tein pari viikkoa sitten ryhtiliikkeen ja käväisin silmälääkärillä näöntarkastuksessa, minkä jälkeen jäin tutkailemaan myymälän puolelle silmälaseja. Tarkoituksenani ei ollut ostaa laseja samantien, vaan kierrellä myymälöitä ja tutkia valikoimia lähiviikkojen aikana. Sain kuitenkin avukseni todella osaavan optikon, joka onnistui löytämään hyllystä niin erinomaisia vaihtoehtoja, että puolisen tuntia myöhemmin huomasin olevani kaksien uusien silmälasien onnellinen omistaja! En ollut ajatellut tarvitsevani kaksia laseja, mutta kun toiset sai kaupan päälle, niin miksi ei.

Nämä etummaiset, ylemmässä kuvassa päässäni olevat lasit ovat vähän räväkämmät ja hivenen kissamaisen vinot - kivaa vaihtelua vanhoihin tylsiin laseihini. Toiset lasit - ne kaupanpääliset siis - taas ovat hieman hillitymmät, harmaat pokat. Näitä laseja ei tarvitse piilotella kassin pohjalla, vaan voin valita sopivat kehykset asun tai fiiliksen mukaan! Nyt lähinnä tuntuu oudolta liikkua missään ilman silmalaseja :-) Mitäs pidätte uudesta lookista?

Mummo

2011-10-29T21:02:00.000+03:00

Olen jo pitkään huomannut itsessäni mummomaisia piirteitä, mutta tänään näitä mummoilun oireita on ollut havaittavissa oikein urakalla:

heräsin ilman kellon soittoa lauantaiaamuna klo 6.41
pyhiinvaelsin viettämään päivää Oulunkylän Lankamaailmaan, jossa meinasin seota lankapaljouden keskellä, mutta onneksi pihiys (mummoille ominainen piirre sekin...) iski, jätin tyyriit alpakkalangat kauppaan odottamaan sitä, kun oikeasti tiedän mitä niistä neuloisin, ja tein vain etukäteen miettimiäni hankintoja
katsoin lauantai-illan iloksi viime viikkoisen Avara luonto -jakson (ihana eläinvauvajakso nähtävissä enää huomiseen asti, joten pitäkää kiirettä!)
saunoin taloyhtiön saunassa omalla vakiovuorolla
... ja tietysti neuloin joka välissä kun ehdin!

Eikö tässä ole jo tarpeeksi todisteita? Mummoilu on mielestäni ihan jees, etenkin niin kauan, kun saan aikaiseksi muutakin kuin nykynuorten paheksumista ja kerrostalokyttäämistä ;-)

Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi viimeistellä eli heittää pesukoneeseen jo jonkin aikaan kehittelemäni virkkausprojektin. Sain idean työkaverini käytössä vähän huopuneen näköiseksi muuttuneesta rintakorusta. Virkkasin taannoin loppukesällällä Stockalla saarrettuna ostamastani Huopanen-langasta Ninuskan ohjeella ruusun. Ruusu on mielestäni tosi kivan näköinen myös näin huovuttamatta.

Tänään päätin kuitenkin testata alkuperäistä ideaani ja pistin sen huopumaan pyykin sekaan. Ja tässä lopputulos! Lankakerän vyötteessä kerrotaan, että lanka huopuu 40% ja kaverinikin varoitteli, että työ kutistuu huovuttaessa rusinaksi, mutta ei tämä mielestäni ihan kauhean pieneksi ja muodottomaksi mennyt, vaikka pyöräytinkin sen 60°C-ohjelmalla pyyhkeiden seassa. Mitä pidätte? Onko parempi virkattuna vai huovutettuna "korvapuustina"? :-)

Jaahas, tämä mummo jatkaa iltaa punkun ja seuraavan virkkausprojektin parissa. Ehtiihän tuota kylille rientoihin jonain toisenakin lauantaina...

PS. Te, jotka löydätte sisältänne pienen mummon, tutustukaapa Mummo-sarjiksiin... Ihan parhaita! :-D

PPS. Niin ja hei, Ogelin Lankamaailmassa on synttärit 6.11.2011 asti. Ainakin itse löysin perussukkalankoja oikein kivaan ja huokeaan hintaan.

Potutuspiirakat

2011-10-28T21:29:00.000+03:00

Vaikka koitankin blogissani keskittyä mukaviin ja positiivisiin asioihin, en minäkään säästy isoilta ketutuksilta privaattielämän puolella. Kun kymmeneen, sataan tai edes tuhanteen laskeminen ei todellakaan auta, on parasta koittaa kanavoida raivo johonkin ihan muuhun kuin asioiden vatvomiseen - esimerkiksi ruuanlaittoon tai leipomiseen! Viime viikolla kiukkupäivän kunniaksi päätin ryhtyä purkamaan ärsytystä piirakoiden leipomiseen. Onneksi meille oli tulossa muutenkin vieraita, niin ei tarvinnut itse toimia syöttöporsaana kahden ison piirakan tuhoamiseen... Kuten kuvasta näkyy, sienipiirakkaa piti testata vähän jo ennen kuin toinen piirakka ehti uunista ulos ja ehdin kuvata ne :-)

Kiitos tämän syksyn runsaiden sienisaaliiden, tein jo toistamiseen ihan parasta suppilovahveropiirakkaa. Juustoisen suppilovahveropiirakan ohjeen olen kehitellyt aika pitkälti omasta päästä. Pohjana toimii äidiltä peritty juustopiirakan ohje, johon tulee rasvan, jauhon ja nesteen (maitoa, kermaa, kermaviiliä.. mitä nyt sattuu olemaan) lisäksi desin verran juustoa. Piirakan täytteenä taas on suppilovahveroita, sipulia, juustoa, kananmunaa ja kermaviiliä suolalla ja mustapippurilla maustettuna.

Toinen piiras taas oli jokin aika sitten lehdestä bongattu kaali-fetapiirakka, joka sai nyt debyyttinsä meidän keittiössämme. Käytin tässäkin samaa juustopiirakan pohjaa, mutta eiköhän tuo vähempijuustoinen pohjakin ole yhtä hyvä. Täytteessä korvasin persiljan ja mintun Provencen yrteillä, mikä mielestäni toimi myös hyvin. Ja taisin nakata kourallisen juustoraastetta tähänkin täytteeseen - juuston ystävä kun olen!

Vaikken lohturuokaa juuri harrastakaan, niin ei tällaisten sapuskojen jälkeen harmita enää yhtään niin paljon! :-)

Time flies when you're having fun!

2011-10-27T20:28:00.001+03:00

Hups, pääsipä käymään köpelösti ja unohdin, että blogini täytti huikeat kaksi vuotta lokakuun alussa. Syksy on muutenkin mennyt hujauksessa, mutta myös blogini kaksivuotinen alkutaival on tuntunut kiitävän kuin siivillä. Niinhän sitä sanotaan, että aika rientää, kun on hauskaa!

Kuva: We <3 it

Viime vuonna juhlin yksivuotiasta tapasten, cavan ja synttärikakun merkeissä, tänä vuonna muistan kaksivuotissynttärit melkein kuukauden myöhässä, kakusta ei ole tietoakaan ja kuvassakin on vain yksi kynttilä... Kuten yleensä iän myötä käy, myös Boccabuonan synttäreistä häviää kaikki hohto ja glamour. Mitä ensi vuonna? En tohdi edes ajatella :-)

Synttäreitä tai ei, blogin kirjoittamisesta on näiden parin vuoden aikana tullut pysyvä osa elämää enkä näe syytä, miksi laittaisin tänne lapun luukulle. Välillä postauksia tulee useammin, välillä harvemmin ja aiheetkin vaihtelevat maan ja taivaan välillä. Lukijoita Boccabuonalla on kuitenkin tasaisen mukavasti, joten valtava kiitos teille! On älyttömän kivaa, kun jaksatte lukea blogiani kaikesta aiheiden sekamelskasta huolimatta! Kommentoimaan uskaltautuneille vielä erityinen papukaijamerkki, sillä ne tuovat kasvot monille blogin lukijoille ja ovat muutenkin kivaa piristystä.

Myöhästyneet synttärionnittelut ja pitkää ikää, Boccabuona!

Neulefiilistelyä

2011-10-23T19:31:00.003+03:00

En ole aikoihin kirjoittanut mitään vaatteista tai muodista - asukuvista nyt puhumattakaan! Tottakai pukeudun joka päivä ja välillä päälle eksyy ihan kivojakin yhdistelmiä, mutta yleisesti ottaen oman vaatekaapin sisältö ei tällä hetkellä jotenkin inspiroi pätkääkään pukeutumaan mielenkiintoisesti. Vai haluaisiko joku nähdä kuvia iän ikuisista farkuista, neuletakeista ja tossuista, joista asuni koostuvat liki päivittäin? No niinhän minä arvelinkin - ketään ei kiinnosta.

Kuten edellisestä postauksesta jo kävikin ilmi, neuleet ja neulominen ovat tällä hetkellä kova juttu. Bongasin tällä viikolla eräästä naistenlehdestä aivan mielettömän neulekuosin Charlotte Ronsonin mallistosta, minkä innoittamana päädyin selailemaan syys-talvimallistoa läpi Italian Voguen sivuilla.

Keltaisen, mustan, harmaan ja valkoisen yhdistelmä miellyttää ainakin minun silmääni ja myös korkea poolokaulus on ihana. Harmi vaan, kun en luota oman pinnani olevan niin pitkä, että jaksaisin moisen villatakin taiteilla omin käsin.. Ehkäpä voisin tehdä vaikka lapaset tuolla väriyhdistelmällä? :-)

Mallisto kokonaisuudessaan oli jotenkin ihanan ysäri ja tykkäsin erityisesti juuri neuleista sekä niiden yhdistelystä erilaisiin mekkoihin ja tunikoihin. Täytynee taas koittaa ryhdistäytyä vähän pukeutujana ja pyörähtää vaikka vaate- tai kangaskaupassa, niin vaatekomerostakin löytyisi taas jotain muuta kuin iänikuisia trikoopaitoja ja farkkuleggingsejä :-)

Kuvat: Vogue Italia

Villasukkatehtaalla

2011-10-19T22:15:00.000+03:00

Tähänastisen elämäni toiset villasukat ovat valmiit, kolmannet ovat aloitettu ja neljännet ja viidennet jo suunnitteilla. Selvisin tästä koitoksesta ilman sen suurempia itkupotkuraivareja - no, vähän kiroilua ensimmäisen sukan kärkikavennuksiin saattoi kuulua, mutta sitä ei lasketa ;-)

Lankana käytin Nalle-lankaa, jossa on mukana aloe veraa ja ohjeena lankakerän vyötteestä löytyvää sukkaohjetta, joka tuntui olevan sopivan helppo ja selkeä tällaiselle sukkanoviisillekin. Tässä viime päivinä on tuntunut olevan vähän erimielisyyttä yläkerran mummelin kanssa siitä, kuka kolistelee, missä ja milloin, joten on parempi pehmentää askelta villasukilla - etenkin kun nuo kolinat yleensä muutenkin kuuluvat niin hyvin alhaalta ylöspäin... Tosin saattaahan se olla, että juuri bambupuikkojen kalske häiritsee mummoa, kun muuten elelemme kuin huopatossutehtaalla! :-D

Candlelight supper

2011-10-17T21:21:00.000+03:00

Viime lauantai-illan ohjelmassa oli kokata pitkästä aikaa kunnon illallinen kotioloissa, koska viime aikoina arkikokkailu on rajoittunut lähinnä piirakoihin, salaatteihin, pastoihin tai muihin perusvarmoihin ja nopeisiin ruokalajeihin. Tällä kertaa emme lähteneet hevostelemaan kolmella ruokalajilla, mutta halusimme tehdä jotain uutta ja vähän erilaista.

Koko illallisen suunnittelu alkoi siitä, että halusimme paistaa joko tonnikala- tai miekkakalapihvejä. Stockan tiskistä ei tällä kertaa löytynyt miekkakalaa, joten päädyimme tonnikalaan. Pihvin lisukkeeksi piti saada jotain vähän jännempää kuin perunoita, joten ryhdyin etsimään reseptien ja ruokablogien viidakosta kalalle kaveria. Aikani etsittyä törmäsin niinkin eksoottiseen tuttavuuteen kuin avocadolasagne, joka kuulosti sen verran omituiselta, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan! Tuunasin alkuperäistä reseptiä vuohenjuustolla, milläs muullakaan, joten tässä vielä resepti Boccabuonan tyyliin!

Avocadolasagne matkalla uuniin....

... ja 40 minuuttia myöhemmin!

Avocadolasagne

2 avocadoa

pestoa

100 g vuohenjuustoa

1-1,5dl kermaa

4 lasagnelevyä (tai vuoan koon mukaan)

Pilko avocadot ja vuohenjuusto (noin puolet juustopötköstä) pieniksi paloiksi. Levitä kolmannes avocadoista ja vuohenjuustosta pienehkön vuoan pohjalle, roiski päälle muutama teelusikallinen pestoa ja noin kolmannes kermasta. Levitä päälle kaksi lasagnelevyä. Oma vuokani oli kahden lasagnelevyn levyinen, joten tarvitsin yhteensä neljä levyä, kaksi levyä per kerros. Levitä levyjen päälle toinen kolmannes avocadoista ja vuohenjuustosta, lisää mukaan pestoa ja lorauta päälle kermaa. Asettele kerroksen päälle lasagnelevyt ja lisää vielä loput täytteet lasagnen päälimmäiseksi kerrokseksi. Paista 175°C asteessa noin 40 minuuttia.

Lasagne on melko rasvaista ja tuhtia, joten alla olevasta annoksesta söisi varmaan neljä henkeä. Mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla, koska kalan seurana se toimi älyttömän hyvin!

Tonnikalapihvien valmistus oli helppoa. Pihvit vain paisteltiin molemmin puolin reilun minuutin ajan ja maustettiin suolalla - ei sen monimutkaisempaa!

Jälkkärinä oli hyvin perinteiseen tyyliin vaniljajäätelöä vadelmilla ja kinuskikastikkeella. Olen tehnyt kinuskikastiketta monta kertaa ennenkin, mutta jostain syystä tällä kertaa ei onni ollut myötä. Ensimmäinen yritelmä keittyi klimpiksi ja päätyi roskikseen, toisella yrityksellä taas sokeri paakkuuntui.. Ei ole helppoa, mutta onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä! Ja onneksi pääruoka onnistui niin nappiin, ettei jälkiruoan tarvinnut niin täydellistä ollakaan :-)

Syksyn tuomaa

2011-10-13T20:40:00.000+03:00

Tänään kotiin tullessani kynnysmatolla odotteli mieluisaa postia. Näin kansallisena epäonnistumisen päivänä voisi odotella tukkoa laskuja tai tv-lupatarkastajan kirjettä, mutta sen sijaan postimies toi pullean kirjekuoren sisällään ihania House of Syys-koruja! Ihan putkeen tämäkään ei mennyt, koska olin niin tohkeissani kotiuttamassa näitä kaunokaisia, että unohdin tyysti pistää tilaukseen mukaan nykyisen osoitteeni... Nooh, ei se ole niin justiinsa ;-)

Tällä kertaa tilaukseni koostui ihanasta, punaisesta Teardrop-riipuksesta sekä hillittömän päheistä Bird skull-korviksista. Mitäs tykkäätte? Ainakin omasta mielestä erittäin onnistunut tilaus!

Yksin kotona

2011-10-10T22:37:00.002+03:00

Mitä tehdä yksin kotona sateisena maanantai-iltana?

Neuloa sukkaa ja ideoida tulevia neulontaprojekteja.

Pestä pyykkiä ja siivota. (Vielä kun joku jaksaisi myös ripustaa ne pyykit kuivumaan ja pistää pölynimurin takaisin kaappiin...)

Pistää talvikauden kengät uuteen uskoon kenkävoiteen ja suojasprayn avulla. Muistelin juuri, että ostin etualalla olevan parin juuri muutettuani Helsinkiin vuoden 2008 alussa, ja toinen pari taitaa olla syksyltä 2009. Hyvin pidettyinä ja hoidettuina kengät kyllä kestävät!

Totutella "uusiin silmiin" (!!!)

Katsoa Huippiksia ja syödä jämiä jääkaapista, kun kauppareissu tällä säällä ei todellakaan houkuta. Onnekseni tällä kertaa jääkaapin ainoat ruoat oli pussi porkkanoita, kermaviiliä ja dippiä sekä brie-juustoa... Not bad :-)

Maanantai

2011-10-10T18:53:00.000+03:00

Parempaa viikkoa kaikille :-)

Kuva

Stadi

2011-10-09T22:47:00.000+03:00

Blogin luonnoksiin oli unohtunut kesällä kuvaamiani otoksia Helsingistä. Aina ei huomaa, miten tajuttoman hienoja juttuja löytyy ihan omista kotinurkista. Mukavan Turku-viikonlopun jälkeen voikin fiilistellä nykyisen kotikaupunkini maisemia ja todeta, että kyllä paatuneinkin turkulainen helsinkiläistyy, vaikka juuret lännessä ovatkin... Tää on mun stadi, niin kaunis kaupunki <3

Outo lintu

2011-10-06T22:37:00.000+03:00

Kun ulkona sataa, vihmoo ja on todella syksyistä, on kiva vielä palata syyskuisen Portugalin reissun kuviin.

Kotikylämme Consolaçãon naapurissa sijaitseva Penichen pikkukaupunki sijaitsee niemellä, jonka läntisin kärki on itse asiassa Euroopan toiseksi uloimpana Atlantilla sijaitseva kolkka, joka on osa mannerta. Niemi on niin ulkona merellä, että kuulemma alueelle muodostuu erillinen mikroilmasto. Toisin sanoen, vaikka muualla Portugalissa paistaisi aurinko ja on helle, sää Penichessä ja sen ympäristössä voi olla pilvinen ja viileämpi. Onneksi sää suosi meidän lomaviikkoamme ja vain parina päivänä oli sumuista ja yhtenä satoi vettä.

Niemen nokassa on myös meressä yksi kallio, jossa asustaa mustia lintuja, joita surffiopettajamme mukaan ei ole missään muualla niemellä. Lajin nimeä en tiedä, mutta aika kummallisia ja kotikivirakkaita kavereita nämä.

Näistä kuvista ei näy kovin hyvin, mutta koko tuo niemen kärki näytti siltä kuin kalliot olisi koottu pinoamalla kivilaattoja. Jättiläiset eivät kuitenkaan ole olleet asialla, vaan käsittääkseni nuo uurteet ja muodot ovat vuosituhansien aikana meren ja myrskyisään aikaan ylös kallioillekin lyövien aaltojen tekosia.

Kuten jo kerroinkin, monet surffiopettajamme tarinoista alkoivat sanoilla "many people died here..." Sinänsä en yhtään ihmettele noita tarinoita taikka varoituskylttejä ylipyyhkäisevistä aalloista, sillä sen verran hulluissa paikoissa tuollakin näki ihmisä kalastamassa! Itse pysyttelin visusti metrien päässä kallion reunasta, mutta kalastajat taiteilivat vapojensa kanssa mitä pelottavimmilla töppäröillä ja kielekkeillä. Kuulemma monille kalastajille käykin huonosti, kun he kalastavat yöllä eivätkä kuule ajoissa lähestyvää aaltoa, joka sitten vie kalastajat mukanaan...

Saa nähdä, millaiset tyrskyt meille tänne Suomeenkin saapuvat, kun huomenna pitäisi tulla Amerikan hurrikaanien jäänteinä kunnon syysmyräkkä...

Nahkaa, silkkiä ja metallia

2011-10-03T20:19:00.001+03:00

Kiitos Suuri Käsityö -lehden elokuun numeron ja poikakaverin melko aktiivisen olutharrastuksen, askartelinpa eilen pari ruusuketta sunnuntai-illan ratoksi! Lehdessä ei valitettavasti ole ohjetta ruusukkeen tekemiseen, ainoastaan kuva, enkä inspiraatiopäissäni muistanut mittailla, miten pitkä pätkä nauhaa näihin menee, joten nämä syntyivät aika pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta.

Ensimmäisessä yksilössä on kirpparilta ostettua ruskeaa silkkinauhaa ja kullanvärisiä renkaita, jälkimmäisessä taas sovelsin kirpparilta löytämästäni nahkatilkusta leikattuja suikaleita ja hopeisia renkaita. Mitäs tykkäätte? Onko hyviä ideoita, mihin moisia härpäkkeitä voisi käyttää?

Surf (or die tryin')

2011-09-27T17:34:00.000+03:00

Nyt vihdoinkin pääsen Portugali-postauksissa siihen tärkeimpään aiheeseen eli surffaukseen, joka oli kerrassaan U-PE-AA!! Olen jo pitkään halunnut kokeilla lajia ja nyt keksimme yhdistää matkakohteena pitkään houkutelleen Portugalin sekä kumpaakin meistä kiinnostavan urheilulajin eli surffauksen. Buukkasimme surffikoulun jo ennen matkaa Suomesta käsin. Penichen isot surffikoulut eivät houkutelleet, joten tästä syystä valitsimme sattuman kautta Consolaçãon ja Tribo do Mar -surffikoulun, jonka kautta varasimme myös asumuksemme viiden makuuhuoneen surffitalossa, mitkä molemmat osoittautuivat aivan loistaviksi ratkaisuiksi.

Nähdessämme rannoilla isompien surffikoulujen parikymmenpäisiä ryhmiä olimme todella tyytyväisiä, että olimme valinneet pienemmän surffikoulun. Me olimme osan päivistä ainoat kurssilaiset ja isoimmillaan ryhmämme oli noin 10 henkeä, joten opetus pysyi koko ajan tosi henkilökohtaisena. Muutenkin Tribo do Mar oli aivan loistava valinta - henkilökunta oli maailman mukavinta ja avuliainta sekä opettajamme parinkymmenen vuoden surffikokemuksellaan todella osaava ja pitkäpinnainen (tarpeellinen ominaisuus ainakin minua opetettaessa...). Siirryimme päivittäin Consolaçãosta Balealiin surffaamaan pienellä, rämisevällä minibussilla, jonka katolle köytimme surffilaudat ja heitimme märkäpuvut takakonttiin. Opettajamme mukaan Balealilla on alueen parhaat rannat aloittelijoille ja yleensä aaltoja tuulen suunnasta riippumatta. Ja tässä kohtaa haluan vielä alleviivata, että "aloittelijoille sopivat aallot" eivät suinkaan ole mitään pikkuliplattelua ja pallomerta, vaan kunnon tyrskyjä, jotka pyyhkäisevät tällaisen reilu 170 senttisenkin varren yli!

It's alive - and it's surfing! En olisi ennen reissua ikinä uskonut, että tämä tyttö on tyrskyissä kuin kala vedessä. Noh, en ollut mikään varsinainen luonnonlahjakkuus, mitä tulee surffaamiseen, mutta saavutin tavoitteeni, eli viiden päivän kurssin aikana nousin seisomaan laudalla ja surffasin! (vaikkakin aika hitaasti ja rantavedessä, mutta silti :-) ) En ole oikein koskaan tykännyt uimisesta enkä etenkään siitä, kun pää menee veden pinnan alle ja joudun nielemään suolaista merivettä. No nyt on sekin pelko selätetty, kun sukelsin kaaressa laudalta mereen kerien pinnan alla kuin pesukoneen rummussa. Osasin odottaa, että surffaaminen on fyysisesti tosi rankkaa, mutta en tainnut kyllä ihan tajuta, miten rankkaa tosiaankin on - etenkin kun sitä tekee viisi päivää putkeen aamu- ja iltapäivällä! Lisäksi märkäpuvun pukeminen on ihan oma taiteenlajinsa. On yllättävän haastavaa pukeutua jo valmiiksi kosteaan märkäpukuun, joka on täynnä hiekkaa, kun sormista ja käsistä on kadonnut kaikki voima... Kolmantena päivänä olin jo lähellä lyödä hanskat tiskiin, kun koko ruumista särki, märkäpuvun pukeminen oli yhtä tuskaa ja käsivarret kuin spagettia, mutta jatkoin härkäpäisesti. Jotenkin kummasti kaikki kivut vaan katoavat alkuveryttelyssä tai viimeistään vedessä ja väsymyksen huomaa enää ainoastaan voimattomista käsivarsista. Surffaus oli kokemuksena jotain aivan upeaa ja polte päästä takaisin aaltoihin on kova!

Olimme myös todella tyytyväisiä, että päädyimme asumaan surffitaloon. Meillä oli talon ihanin, sininen huone ja oma parveke! Talossa sai muutenkin asustella kuin kotonaan, kokkailla, hengailla pienellä pihalla vinho verdeä tissutellen (Alkostakin löytyvä Gatao-viini maksoi ruokakaupassa noin 2,50 €!) ja tutustua mukaviin ihmisiin. Pari ensimmäistä päivää tosin asutimme isoa taloa kaksistaan, mutta onneksi saimme pian seuraksemme muita surffikurssille osallistuvia aivan loistavia tyyppejä.

Viikosta Consolaçãossa jäi roppakaupalla hyviä muistoja ja ihania ihmisiä! Kiitos myös Tribo do Maren jengille - oli aivan huippua! Obrigado!

PS: Thanks J for the surfing photos!! :-)

Ne ovat kaikkialla!

2011-09-26T23:18:00.000+03:00

Minulla on ongelma. Nimittäin sienet. Niitä on ihan kaikkialla ja jos niihin törmää, ei niitä todellakaan raaski jättää metsään. Olen ollut sienimetsällä kolme kertaa viimeisen reilun viikon sisällä ja kaikki illat kuluvat suppilovahveroiden putsaamiseen, paistamiseen ja pakastamiseen. Eli pahoittelut blogihiljaisuudesta - se on sienten vika!

Eilen lähdimme viettämään aurinkoista sunnuntaipäivää Lakiston lähelle patikoiden Kämmenlammen laavulle, mutta sienestämiseksi se sitten taas meni. Minkäs teet, kun silmä alkaa jo harjaantua sen verran hyvin suppareiden bongailuun, että potentiaalisia sieniapajia näkee jo matkan takaa... Eilinen päiväretki venyi liki 6 tunnin metsäreissuksi ja M sai melkein pakottaa minut pois hämärtyvästä metsästä. Mutta mitä jos tuon mättään takana on kuitenkin vielä loistava apaja...? :-) Kotona paljastui karu totuus - iso muovikassi (mehän emme olleet varsinaisesti sienessä vaan eväsretkellä, joten ei meillä mitään sieniämpäriä ollut mukana...) nieli sisäänsä aivan tajuttoman määrän suppilovahveroita ja kanttarelleja! Tuon saaliin läpikäymisessä ja säilömisessä onkin ollut hommaa pariksi illaksi, puuh.

Vaikka valtavan sienimäärän läpikäyminen tuntuukin työläältä, olen kyllä tosi innoissani näin oivasta tavasta hankkia ihan parasta lähi- ja kausiruokaa - lisäksi pääsee vielä haukkaamaan happea metsään! Tänä syksynä jopa kaupunkilaisesta tulee melkoinen keräilijä-metsästäjä, kun metsät notkuvat sienistä. Itse tunnistan tosiaan lähinnä suppilovahveron ja kanttarellin, joten pitäydyn niissä, mutta nohevammat sienestäjät löytävät sienestäjät löytävät kyllä metsästä paljon muitakin herkullisia ruokasieniä. Eikä tosiaan tarvitse lähteä kovin kauas korpeen sienijahtiin, vaan itsekin olen kolunnut metsiä reilun parin kymmenen kilometrin säteellä Helsingin keskustasta.

Eli menkäähän ihmiset metsään noukkimaan nämä ihanuudet talteen!

Atlantin laidalla

2011-09-21T22:32:00.000+03:00

Parin Lissabonissa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme bussin kyyditsemänä kohti rannikkoa ja tarkemmin pientä Consolaçãon kylää vajaat 100 km Lissabonista pohjoiseen, lähellä Penichea ja Balealia. Kuten aiemmin jo kerroinkin, tarkoituksena oli viettää viikko surffauksen saloihin tutustuen ja muuten vaan lomaillen. Surffaaminen oli sen verran mahtava kokemus, että omistan sille ihan oman postauksen, jossa saatatte jopa nähdä allekirjoittaneen laudan päällä... ;-)

Consolação on todella sympaattinen pikkukylä - jopa pienempi ja rauhallisempi, mitä osasin edes odottaa. Kylää halkoo pääkatu Avenida da Praia, rannassa sijaitsevalta linnoitukselta avautuu kilometri tolkulla rantaviivaa ja linnoituksen juuressa, aivan veden tuntumassa on maailman paras ja edullisin kalaravintola.

Kesäsesongin vähän rauhoituttua kylässä oli iltaisin lähes autiota, kun taas päiväsaikaan rantakalliot täyttyivät ikäihmisistä, joita kylässä oli PALJON, joten surffauslomalle matkustavalle tämä vanhusten paljous oli melkoinen yllätys. Ei pahalla, mutta makoilevista mummoista ja papoista tuli mieleen väistämättä kalliolla pötköttelevät merileijonat! :-) Meille kerrottiin, että Consolaçãon kivillä on jollain tapaa vanhojen ihmisten niveliä hoitava vaikutus. Mene ja tiedä, mutta ainakin mummot ja papat olivat valloittaneet tämän kylän rannat!

Toki Consolaçãon rantavesissä oli merileij.. siis mummojen lisäksi myös surffareita - ei tosin yhtä paljon kuin Penichessä ja Balealilla. Consolaçãon parhaat surffauspaikat eivät vaan olleet ihan aloittelijoita varten, joten tyydyimme ihastelemaan rannalta (..ja objektiivin läpi) meitä taitavampia surffareita.

Hiljaisista illoista huolimatta olimme oikeastaan joka ilta jossain liikkeellä. Viikossa paikallisesta Bigodes-baarista tuli oikeastaan meidän kantapaikkamme, jossa istuskelimme surffikurssilta tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa. Ravintolan nimi tarkoittaa viiksiä ja se onkin saanut nimensä ravintolanpitäjän valtavista viiksistä! :-{) Söin myös Consolaçãossa reissun parhaat kalaruuat rantakalliolla sijaitsevassa pienessä ravintolassa. Eikä ollut illallinen hinnalla pilattu, kun kaksi ihmistä illasti kaksi kokonaista kalaa peruna-papulisukkeineen ja salaatteineen, litran viiniä ja yhden kahvin yhteensä 18,50 eurolla!

Surffiopettajamme kertoi monia tarinoita, jotka alkoivat aina "many people died here.." Toisinaan aallon pyyhkäisemille kalastajille oli käynyt kalpaten, toisinaan taas surffarit olivat teloneet itsensä aaltoihin ja rantakiviin tai joutuneet merivirtausten viemiksi. Meren voima tosiaankin on valtava ja rantakalliot ajoittain hyvin vaarallisia paikkoja. Näistä jaksettiinkin muistutella moneen otteeseen ja monin eri tavoin ;-)

Menevämpää lomakohdetta kaipaavalle Peniche tai Baleal voivat olla parempia paikkoja, mutta itse ihastuin kotoisaan Consolaçãon kylään!

Ihana Lissabon

2011-09-19T20:36:00.000+03:00

Luulin, ettei ole ikirakkauteni Italian veroista, mutta luulin väärin. Rooma ja muutkin Italian lempparikaupungit saivat Lissabonista ja Portugalista ylipäätään kovan kilpailijan, koska Lissabon ja sen rähjäisen kauniit rakennukset, kapeat kadut, valkeat, rosoiset katukivetykset sekä mahtavat näköalapaikat hurmasivat minut täysin. Viivyimme kaupungissa tällä kertaa vain pari päivää, joten paluu sinne on aivan välttämätöntä.

Asuimme Nova Goa-hotellissa Baixassa eli oikeastaan keskellä kaikkea. Päivällä keskustan nähtävyydet olivat kävely- tai metromatkan päässä ja iltasella pääsimme nopeasti jalan esimerkiksi Bairro Alton ravintoloihin. Mielestäni hotellin hyvä ja keskeinen sijainti on lyhyillä kaupunkilomilla ensiarvoisen tärkeä, ettei aikaa tarvitse tuhlata siirtymiseen hotellille, vaan se paremminkin toimii välipysäkkinä aina tarpeen tullen, kun pitää vaihtaa vaatetta tai ladata akkuja ennen iltamenoja.

Fiilistelin jo ennen reissua Portugalin kalapainoitteista ruokatarjontaa, josta pääsimmekin nauttimaan sydämen kyllyydeltä (myös siis omega 3:sta :-) ). Hintataso Portugalissa on varsin edullinen, joten kaksi ihmistä syö ja juo siellä hyvin todella edullisesti. Ruoan hinta on joissain paikoissa lähellä Suomen hintatasoa, mutta kun viinipullon tai -karahvin saa annoksen kylkeen ihan pilkkahintaan, olen enemmän kuin tyytyväinen! Vietimme molemmat illat Bairro Altossa hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. O Barrigas-ravintolan turska ei vakuuttanut, kun taas M:n lautaselle päätynyt "koirakala" (dogfish) taas oli aivan mielettömän hyvää. Simplesmenten pizza vei aivan kielen mennessään ja Portas Largasin puolen litran mojito oli maukasta ja vahvaa (tupakka-aski on kuvassa vain osoittamassa mittasuhteita - itse en polta!)

Ehkä ihanin jälkkäri ikinä! Harmi vain, etten tiedä kyseisen herkun nimeä...

Emme ole M:n kanssa kumpikaan mitään museoihmisiä, vaikka tällä kertaa pyörähdimmekin parissa. Tykkäämme enemmän vaellella kaupungissa päämäärättä ja siihen puuhaan Lissabon on kyllä liki täydellinen, sillä sen rakennuksia, graffiteja ja muita pieniä yksityiskohtia voisi tutkailla ja kuvata tuntikausia.

Odotin MUDElta eli Lissabonin muoti- ja design-museolta vähän enemmän. Museo on aika pieni ja kokoelma aika suppea. Museoon on kuitenkin vapaapääsy ja vessan seinältä löytyy tällaisia elämänviisauksia :-)

Bongasimme myös rauskun, pingviinin ja pari muuta meren elävää, kun käväisimme Oceanário de Lisboassa eli Euroopan suurimmassa akvaariossa. En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa isossa akvaariossa, joten tämä oli aika hieno elämys, vaikkakin eläinten telkeäminen vankeuteen aiheuttaa aina piston sydämessä...:-/

Ihania pinguja ja painivia saukkoja! Löysin myös Nemon ;-)

Lissabon oli kaiken kaikkiaan ihana ja rakkautta ensi silmäyksellä, mutta niin oli myös Atlantin rannikko, jonne siirryimme seuraavaksi. Siitä juttua tuonnempana... Stay tuned ;-)

Taikasieni

2011-09-18T19:23:00.001+03:00

Kuten ainakin Facebookin mukaan varmaan puolet kavereistani, myös me suuntasimme eilen metsään sienien toivossa. Toiveemme täyttyi ja parin tunnin metsässä haahuilun tuloksena saimme ämpärin yli puolilleen suppilovahveroita, jee! Sieniä oli aivan käsittämättömän paljon, joten minulla olisi nyt kauhea polte päästä takaisin metsään. On vaan aina niin sääli, kun näkee hurjan homman sienien puhdistamisessa ja paistamisen jälkeen niitä onkin enää jäljellä onneton, pieni läjä... No, sainpahan ainakin vetää sienikastikeöverit ja muutama pussillinen päätyi pakastimeenkin.

Itse en ole kovinkaan kummoinen sienestäjä ja kerään tasan niitä sieniä, jotka tunnen 100% varmasti eli suppilovahveroita ja kanttarelleja. Metsät ovat pullollaan monenlaisia sieniä, joista monet ovat varmasti suurta herkkua, mutta minun pitäisi kyllä opiskella sienikirjaa vähän enemmän ennen kuin uskaltaudun niitä keräämään. Metsässä tuli vastaan myös tämän näköinen sieni, jota en noukkinut mukaan, vaan kuvasin ainoastaan, koska se oli siinä määrin omituinen ilmestys...

Sieni näytti hiukan suppilovahverolta, mutta oli aivan kirkkaan punainen! Mikä lie taikasieni :-) Onko kellään hajua, mikä sieni tällainen kummajainen voisi olla?

Vinkki: Lookin' Good Fashion Weekend 16.-18.9.2011

2011-09-16T10:39:00.001+03:00

Viikonlopun menovinkki teille kaikille hyvännäköisille lukijoilleni on Lookin' Good Fashion Weekend.

Itse tapahtuma on siis jatkunut jo koko viikon, mutta muotiviikonloppu starttaa tänään Suvilahden Kattilahallissa klo 22 Fashion Clubilla, jossa Midnight Fashion Show'n catwalkilla esitellään nousevien muotisuunnittelijoiden mallistoja (mukana mm. ihanainen House of Syys!). Lauantaina ja sunnuntaina järjestetään samaisessa paikassa klo 10-18 Fashion Market, jossa on mukana useita suunnittelijoita ja merkkejä.

Lue lisää tapahtumasta Facebookissa ja Lookin' Good Finlandin sivuilla.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Carreira N° 28

2011-09-14T22:26:00.002+03:00

Aloitimme ensimmäisen aamun Lissabonissa varsinaisella turistikierroksella hyppäämällä raitiovaunu numero 28:n kyytiin. Kyseessä on siis vanhanaikainen sähköjuna, joka kiertää mm. Baixan ja Alfaman kaupunginosissa pienenpieniä kujia pitkin. Kertalipun hinta on puolentoista euron kieppeillä, mutta raitiovaunun kyytiin pääsee myös julkisen liikenteen vajaa viisi euroa kustantavalla päivälipulla, jolla voi matkustaa mielensä mukaan metrossa, busseissa tai raitiovaunuissa.

Tämä kyyti lyö tunnelmallaan kaikki hop-on-hop-off -bussit kyllä 10-0 (vaikka en moisella kiertoajelulla koskaan ole ollutkaan..), sillä natisevan ja rämisevän puuvaunun kyyti on välillä melko huimaa. Olo oli ajoittain kuin Linnanmäen vanhassa vuoristoradassa konsanaan, kun juna kulkee talojen seiniä hipoen jyrkkiä katuja ylös ja alas! :-)

Tämän raitiolinjan kyydissä näkee mielestäni osan kauneinta Lissabonia, sillä tykkään kovasti näistä vähän ajan hampaan nakertamista, persoonallisen näköisistä ja värikkäistä rakennuksista. Ja onhan tuo myös helppo tapa valloittaa Lissabonin kukkuloita, koska samojen katujen kiipeäminen saisi kyllä jalat melko hapoille!

Punaisia silmiä ja rusketusraitoja

2011-09-12T19:17:00.000+03:00

Täällä ollaan taas kotikoneen äärellä nauttimassa Helsingin sateista. Portugalissa viettämämme viimeiset 1,5 viikkoa olivat niin huikean hienot, ettei edes ankea sää ei saa masentumaan. Väsymys tosin on valtava, sillä palasimme Suomeen Lissabonista klassisella punasilmälennolla, mistä syystä viime yön unet koostuivat lähinnä lentokoneessa torkkumisesta ja 2,5 tunnin unista omassa sängyssä ennen työpäivää... Ja kun unen puute tosiaan vastaa jokusen promillen humalatilaa, niin voinette kuvitella oloni tänään :-D Tämä ilta meneekin näin ollen huilatessa, pyykätessä suolaisella merivedellä kyllästettyjä vaatteita ja purkaessa koneella reissukuvia ja fiilistellessä niitä - kuvia nimittäin kertyi muhkeat 1500 kappaletta! Voitte siis olla varmoja, että Portugalista tulee riittämään tarinaa vielä pitkään ;-)

Minulla on muuten tällä hetkellä ehkä omituisin rusketus ikinä, sillä viisi päivää enimmäkseen märkäpuvussa viettäneenä rusketus on keskittynyt lähinnä kämmenselkiin, jalkateriin ja kasvoihin! Jopa silmäkulmissani on rusketusrajat auringossa siristelystä :-) Ja tosiaan aurinko ja merivesi pitivät huolen, että hiusten tumma sävy alkaa olla mennyttä...

Vaikka reissussa oli ihanaa, on mukavaa olla taas takaisin kotonakin. Palaan reissupostausten merkeissä, jahka ajatus kulkee taas vähän vähemmän takkuisesti.

Olá!

2011-09-05T19:53:00.001+03:00

Terveiset Portugalista! Syy blogihiljaisuuteen löytyy näistä aurinkoisista maisemista, missä vietämme vielä tämän viikon.

Lissabon oli aivan mahtava kaupunki, mutta minusta tuntuu, että rentoilu ja surffaus Penichen ympäristössä on sitä liki täydellistä lomailua, jonka voimin jaksaa taas toivottavasti pitkälle talveen!

Palaan linjoille reissupostausten kera sitten Suomessa - nyt keskityn ekasta surffipäivästä palautumiseen (jalat ja kädet ovat ihan makaroonia, mutta oli se tyrskyissä räpiköinti sen arvoista!!) ja lasilliseen vinho verde tintoa! :-) Pärjäilkäähän siellä!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Raparperitaivas

2011-08-28T22:06:00.000+03:00

Portugalin surffireissua varten suunniteltu kuntokuuri ja rantakuosi jäivät vain kaukaiseksi haaveeksi, joten yhtä hyvin voin nyt keskittyä varmistamaan sen, että surffilaudalta pudotessani vajoan sitten varmasti pohjaan asti ;-)

Operaatio Pakastimen Tyhjennyksen tuloksena syntyi hyvä ja helppo raparperikaurapaistos.

Paistosta varten tarvitset:

n. puoli litraa raparperia
3 dl kaurahiutaleita
100 g rasvaa
1 dl sokeria
kardemummaa
kanelia

Levitä raparperit vuoan pohjalle. Sekoita muut ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja levitä raparperien päälle. Paista uunissa 200 °C noin 15 minuuttia, minkä jälkeen paistoksen voi jättää vielä hetkeksi hautumaan uuniin. Tarjoile lämmin paistos vaniljajäätelön kanssa. Nam, hyvää.

Saarroksissa

2011-08-27T19:02:00.000+03:00

Tänään ulkona on ollut upea, liki helteinen kesäpäivä - todennäköisesti kesän viimeisiä - mutta minä olen viettänyt sen kotona flunssaa potien - mitä nyt puuskutin pakolliset koiran lenkitykset tuskan hiessä :-/ No ehkä tämän kärsii, jos vaan tervehtyy ensi viikoksi, jolloin liidämme TAP:in punavihrein siivin kohti Portugalia!

Viime maanantaina taas oli aivan päinvastainen sää kuin tänään jäädessäni jumiin kaupungille hurjan kaatosateen takia. Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun ihminen tulee saarretuksi Stockmannille yhdeksi tunniksi rankkasateen takia?

Noh...

Ostoskassiin päätyi huovutettavaa lankaa vielä itsellenikin tuntemattomaan projektiin sekä punaista sukkalankaa, josta ensimmäinen sukka onkin jo aika hyvällä mallilla, jee! Ajattelin jättää shoppailut pelkkiin lankaostoksiin, mutta bongasin tarjousrekistä Vallilan jämäkankaita, joiden merihenkiset printit olivat niin vastustamattoman hienot, että kankaat oli pakko napata mukaan. Koska sade ei hellittänyt vielä puolen tunnin shoppailunkaan jälkeen, jouduin tekemään myös ruokaostokset Stockan Herkussa ja pakkohan siihen seuraksi oli sitten hakea vielä pullo punaviiniä. Että näin. No, nyt ainakin tiedän, minkä hintainen on tunti Stockalla :-)

Nauttikaahan auringosta - niin minäkin nautin sitten ensi viikolla ;-)

Huopamuki

2011-08-25T21:45:00.000+03:00

Anoppikokelaani on hurahtanut käsitöihin ja hänen käsissään syntyvät niin pajutyöt kuin neuleetkin. Hänen kuultuaan myös minun tykkäävän käsillä tekemisestä ja ompelemisesta, jutunaiheet ovat liipanneet hyvin usein käsitöitä. Viime viikonlopun mökkireissua varten anoppikokelas oli ottanut mukaan säkillisen villoja ja pullon mäntysuopaa - ja arvatenkin minä olin aivan tohkeissani huovuttamassa!

Ensimmäinen huovutuskokeilu sitten ala-asteen onnistui mainiosti ja juomatölkki sai ylleen tyylikkään huopakuoren. Juoma pysyy kylmänä eivätkä sormetkaan palellu :-) Sen verran koukuttavaa puuhaa tuo huovuttaminen kyllä on, että täytynee ehkä hommata itsellekin villaa... Kertokaahan, mitä kaikkea aloittelijan kannattaa huovuttaa?

Rapujahdissa

2011-08-23T21:34:00.000+03:00

Tällä kertaa pääsimme mökillä kalastelun lisäksi myös ravustamaan - tosin itse en suostunut koskemaan sätkiviin saksiniekkoihin kuin vasta keitettyinä! Itse olen tähän asti ravustanut lähinnä pakastealtaasta, joten oli hienoa päästä nostelemaan itse mertoja järvestä ja ihmettelemään isompia ja pienempiä rapusia. Tiesittekö muuten, että rapu pudottaa toisten rapujen kanssa kahinoidessaan helposti saksen, mutta kasvattaa uuden saksen pudonneen tilalle? Itse järkytyin hivenen, kun näin ensimmäisen kerran ravun, jolla yksi saksi on normaalin kokoinen ja toinen aivan pikkiriikkinen...

Kyseinen järvi on ilmeisen hyvä rapuapaja, sillä jokaisessa rannan notkelmassa näkyi mertoja ja kuulemma ammattikalastajat myyvät eteenpäin tuhansia rapuja yhden kesän aikana. Koirakin olisi ollut kovin kiinnostunut rantaan nostetuista merroista...

Ahti oli meillekin antelias, joten saaliina pakkasessa odottelee muutaman viikon päässä häämöttäviä rapujuhlia omien laskujeni mukaan 86 ehtaa, pohjois-savolaista jokirapua! Saattaa olla, että näiden syömiseen tarvitaan snapsi jos toinenkin ;-)

Mökkihöperöintiä

2011-08-22T22:47:00.000+03:00

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi, kun duuniviikon jälkeen suuntasimme mökkeilemään Pohjois-Savoon kaikkien kaupunkilaiselämän mukavuuksien ulottumattomiin. Mökkireissu oli jälleen lähinnä veneilyä, kalastusta, savusaunaa, syömistä ja juomista eli ihan "normaalia toimintaa" :-)

Ei ole pääkallosaappaita voittanutta! Vuosien takainen impulssiostos Dinskon lastenosastolta on noussut arvoon arvaamattomaan niin festari- kuin mökkikäytössä. Taisinpa joskus opiskeluaikana olla sadepäivänä pitämässä jotain esitelmääkin näihin sonnustautuneena...

Saanko esitellä: mustikoita syövä koira! Harva marjastajakaan kerää noin nätisti ja hartaudella marjoja pensaasta :-)

Mökkihöpertyminen, rumasti pukeutuminen sekä tukka ja naama kampaamatta oleminen onnistuu yhdessä viikonlopussa jopa kotona, mutta sen joutuu yleensä toteamaan myös omasta peilikuvastaan, koska kotona on vaikeampi välttää peilejä. M:n mökin ainoa peili on kooltaan noin 10x10 cm ja sijaitsee päiväsaikaankin hämärän keittiön seinässä, joten sen edessä ei tule juurikaan keikisteltyä eikä näin ollen räjähtänyttä olemusta tarvitse nähdä koko reissun aikana, jos ei halua. Peilin edessä melko paljon aikaa viettävänä ihmisenä on pakko myöntää, että on älyttömän terapeuttista olla pari päivää näkemättä peilikuvaansa! Paluumatkalla ensimmäinen vilkaisu Viitasaaren ABC:n naistenhuoneen peiliin ei polttanut silmiä, joten peilittömyysterapia lienee toiminut ihan hyvin! :-D

Lautasella näkyvistä ravuista tuleekin sitten juttua tuonnempana...

Kukkakaaligratiinia ja rapsakkaa tofua

2011-08-16T20:38:00.000+03:00

Iskipä yhtenä iltana viime viikolla kerrassaan ruokainspiraatio, jonka toteutuskin oli menestys - jos nälkäistä, monta kertaa lautastaan santsaavaa miestä voi käyttää mittarina ;-) Olen suunnitellut kukkakaaligratiinin valmistamista jo viikkokausia ja jääkaapissa lojui sopivasti puolikas kukkakaalinpää, joten ateria alkoi rakentua sen ympärille. Aikani pohdittuani totesin, että paneroitu tofu voisi toimia hyvin gratiinin ja salaatin kanssa, joten ostoskoriin päätyi paketillinen yrttimaustettua tofua - ja siitä se ajatus sitten lähti.

Alkuperäinen gratiiniresepti, jota lähdin soveltamaan, löytyi Karppaus.info-sivustolta. Tuolla kerma- ja juustomäärällä, mitä itse gratiiniin syydin, ei kyllä enää voi mistään laihduttajan sapuskasta puhua!

Juustoinen kukkakaaligratiini

1 kukkakaali
1,5 kasvisliemikuutiota
2 dl kermaa (itse käytin Valion Kolmen juuston kermaa)
juustoraastetta
suolaa ja jauhettua/rouhittua mustapippuria

Keitä kukkakaalin kukinnot isossa kattilassa liemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi (haarukka uppoaa niihin), mutta ei liian pehmeiksi. Levitä kypsät kukkakaalit uunivuokaan, kaada päälle kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle juustoraastetta sen verran, että kukkakaalit peittyvät ohuen juustokerroksen alle. Paista 175-asteisessa uunissa kunnes gratiini saa hieman väriä pintaan.

Tofuresepti taas oli osittain poikaystävän reseptin sovellusta ja osittain omasta päästä - kuinkas muutenkaan! :-)

Rapsakat tofupalat

paketti yrttimaustettua tai marinoitua tofua
1 kananmuna
hapankorppuja tai varrasnäkkileipää
ruohosipulia
reilu 1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mausteita oman maun mukaan

Viipaloi tofu noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Pilko muutama hapankorpun tai varrasleivän pala tehosekoittimeen, pätki joukkoon nippu ruohosipulia ja hienonna ne muruksi. Lisää joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja mausteita oman maun mukaan. Sekoita lisää tehosekoittimella kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin ja seos tasaisen jauhomaista. Kaada seos laakealle lautaselle. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja sekoita keltuainen rikki. Aloita tämän jälkeen tofupalojen panerointi eli kieritä ne ensin munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa. Paista tofupalat pannulla rypsiöljyssä, kunnes ne saavat väriä pintaan. Tarjoile heti suoraan pannulta.

Koko komeuden kaveriksi vielä salaattia, kurkkua ja tomaattia ja kutsu siipalle valmiiseen pöytään, niin suorastaan kuulet tyttöystäväpisteiden ropisevan tilille, plop plop ;-)

Flowing weekend

2011-08-15T18:55:00.000+03:00

Fillarimatka töistä kotiin maanantai-illan nihkeän nahkeassa sadesäässä pisti miettimään, mikä tuuri kävi jälleen säiden suhteen, kun viikonlopun Flow-festivaalia sai viettää mitä parhaimmassa säässä! Itse viihdyin Suvilahdessa kaikki kolme päivää ja nyt olo onkin sen mukainen. No varmasti lyhyillä yöunilla ja baarin antimilla on myös oma osansa vallitsevaan festariväsymykseen, mutta laitan kyllä jalka- ja niskakivut täysin kolmen päivän jaloillaan olon ja keikkojen katselun (= niska kenossa kurkistelu) piikkiin! Festarialueelle ei saanut viedä kameraa, jossa on irrallinen objektiivi, joten saatte tyytyä muutamiin kännykkäräpsyihin...

Suvilahden maamerkit eli Voimalan tornit, kaasukello ja tuo vuoristoradan näköinen rautahärpäke (joku fiksumpi voi kertoa, mikä kumma se on!) ovat ikuistuneet liki jokaiseen ottamaani valokuvaan. Olen heikkona vanhoihin teollisuusalueisiin ja muutenkin Suvilahden rähjäinen miljöö on Flow-festivaalien aikaan erityisen viehättävä valoineen ja ilmapalloineen.

Toki osa festarista kuluu aina yleiseen palloiluun, mutta tänä vuonna tuli nähtyä myös paljon hyviä keikkoja. Parhaimpina mieleen jäi perjantain Röyksopp ja lauantain Mayer Hawthorne & The County, joista jälkimmäinen oli itselleni Flown Spotify-listan kautta tullut uusi tuttavuus. Aivan mieletön keikka sekä valloittava (ja söpö ;-) ) esiintyjä! Lykke Lin peruuntuminen lauantailta harmitti kyllä vähän, koska olisin mielellään nähnyt hänen livevetonsa, mutta onneksi Tensnake tanssitti festivaalikansaa takuuvarmasti lauantai-illassa mm. Lykke Lin "I follow rivers"-kappaleen tahtiin. Sunnuntain odotettu Kanye Westin keikka oli myös hyvä, mutta jätti kyllä vähän kummallisiin fiiliksiin kaiken sen julistavuuden, pitkien vocoder-yksinlauluosuuksien ja keikan äkillisen lopetuksen takia. No, onhan Mr. West muutenkin tunnettu siitä, ettei ole se kaikista vaatimattomin artisti, joten suotakoon diivalle diivan elkeet :-)

Flow'ssa pukeutuminen tuntuu olevan itse kullakin liki "puoliruokaa" koko festarielämyksestä ja siellä bongaakin aina mitä kummallisimpia asuja (mm. eräällä tv:stä tutulla muotisuunnittelijalla näkyi lauantaina olevan hiuskoristeena minkin pää...), mutta joukossa on myös paljon tosi kivoja ja inspiroivia tyylejä. Omista asuistani en jaksanut ikuistaa kuin tuon lupaamani, uuden paidan ympärille rakentamani asun, johon pukeuduin lauantaina. Tykkäsin kyllä siitä kovasti! Muina päivinä sää olikin vähän viileämpi, joten mukavuus meni asupanostuksen edelle ja viihdyinkin lähinnä mustien pillifarkkujen ja nahkatakin hallitsemissa asuissa...

Musiikin jälkeen Flowssa oli kyllä tänä vuonna ehdottomasti ruoka. En päässyt maistelemaan ihan jokaisen ravintolan antimia, mutta kaikki, mitä festareilla söin, vei kyllä kielen mennessään! Ehdoton ykkönen oli kyllä Nakki-ravintolan vegelihis, jota jo ehdinkin hehkutella. Rasvakeittimessä käristetty piirakka on vaan niin hyvää! Enkä tainnut olla ainoa, jolle lihis maistui, sillä sunnuntaina suunnatessamme (kolmatta kertaa, hih) lihiksille, oli niiden liha- ja vegeversiot myyty loppuun. Eivät varmaan olleet varautuneet siihen, että jotkut festarikävijät eivät todellakaan tyydy yhteen ;-)

Kaiken kaikkiaan Flow 2011 oli omalta osalta oikein onnistunut ja kiva päätös festivaalikesälle. Ensi kesää odotellessa...

Last night the DJ saved my life

2011-08-13T14:38:00.001+03:00

Huikea Flow-perjantai sai kyllä huipennuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun astuessani Black tentiin kesken Cosmo Bakerin keikkaa dj alkoi soittaa yli vuosikymmenen takaista nuoruuden lempparibiisiä...<3

Röyksopp oli mahtava ja Nakki-kojusta paikallistetut vegelihikset maistuvia (söin niitä eilen kaksi, tänään todennäköisesti lisää :-D), joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut perjantai-ilta! Festarointi jatkuu tänään melkoisen aikataulupingiksen merkeissä, sillä hyviä esiintyjiä, jotka haluaisi nähdä, on aivan liikaa! Jo Stance, The Do, Tensnake, Lykke Li, Janelle Monae, Empire of the Sun... Niitä riittää! Nyt siis lisää kahvia naamariin ja menoksi!

Rattoisaa lauantaita kaikille!

Tuunausta torstai-illan iloksi

2011-08-11T23:15:00.000+03:00

Mannerheimintien Dom-kirppikseltä kahdella eurolla mukaan tarttunut Mexxin liki läpinäkyvää kangasta oleva kauluspaita joutui tänään saksien ja ompelukoneen käsittelyyn lopputuloksena hihaton paita. Martta-nukke sai debytoida mallinukkena ja hyvinhän se meni. Saattaa olla, että meikäläisen vaivaantuneita poseerauksia tullaan tästä lähtien näkemään blogissa vain harvoin ;-D

Alla kuvat paidasta ennen ja jälkeen leikkelyoperaation.

Pahoittelut hurjan huonolaatuisista kuvista, mutta kämpässä ei vaan meinaa riittää valo enää iltasella (sillä, että kodissamme on kattolamput vain eteisessä ja keittiössä ei liene mitään vaikutusta asiaan...) Eiköhän näistä kuitenkin ihan käsityksen saa, millaisesta muutoksesta oli kyse. Leikkasin paidasta hihat pois, käänsin nurjalle ja tikkasin reunat. Paidasta jäljelle jäävät hihakankaat aion hyödyntää yhdessä toisessa projektissa. Koska paidasta olisi jäänyt pelkkien hihojen poiston jälkeen tosi laatikkomainen, ompelin paidan olkapäille pienet laskokset, joilla saa kivasti muotoiltua hihansuuta.

Täytyy ottaa paidasta parempia kuvia, jos päädyn ulkoiluttamaan sitä viikonloppuna Flow-festareilla. Paita on sen verran lyhyt, että se näyttää parhaimmalta yhdistettynä korkeavyötäröiseen vaatteeseen. Kuvassakin Martan päällä näkyvä sininen kynähame on tällä hetkellä yksi lempparivaatteistani, joten en pistä vastaan sen pukemista ylleni - kunhan vain säiden herra olisi yhteistyössä ja nostaisi lämpötilaa sen verran, että tarkenisin pukeutua siihen. Tykästyin tähän unelman ohueen paitaan kyllä sen verran, että eiköhän sitä tulla näkemään päällä muissakin yhdistelmissä!

Kierrätä kurrelle pipo

2011-08-10T20:18:00.001+03:00

Tämä Ylen alueuutinen Turusta pisti tänään hymyilemään: Oravat tarvitsevat pipoja

Humoristisen otsikon lisäksi uutisessä on ihan asiaakin eli Turun eläinhoitolassa kaivataan kipeästi vanhoja pipoja oravien pesiksi. Hoitolassa hoidettavana olevat oravat kuluttavat vuosittain satoja pipoja, koska ne ovat oraville lämpimiä ja turvallisia tekopesiä. Pesäpipoiksi kelpaavat likimain kaikki nurkissa pyörivät reuhkat. Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra toteaakin jutussa: "Vanhat, venähtäneet ja hieltä haisevat pipot ovat parhaita." Eli näitä edellä mainitun kuvauksen kaltaisia pipoja voi toimittaa Turussa kaupungin eläinlääkärin vastaanotolle Rauhankadulle tai suoraan eläinhoitolaan Metsämäkeen. Täytynee kaivella omat varastot läpi ja pistää äiti toimittamaan pipot eteenpäin kurreille - ja ehkä sieltä äitinkin kätköistä liikenisi muutama neljäntuulenhattu hyvään tarkoitukseen ;-)

Kuva: Yle

Loma horisontissa

2011-08-08T21:17:00.000+03:00

Lykkäsimme loman tänä kesänä satunnaisia vapaita lukuun ottamatta ihan loppukesään. Päätös tehdä töitä silloin, kun muut ovat kesälaitumilla ja ampaista reissuun sitten, kun muut ovat takaisin sorvin ääressä, tuntui kesän pitkinä viikkoina ajoittain täysin typerältä. Nyt kun työkaverit ovat palanneet töihin ja oma loma siintää muutaman viikon päässä, tuntuu pari ylimääräistä viikkoa kesää syksyn puolella mitä fiksuimmalta ajatukselta!

Tänä kesänä toteutuu todella pitkäaikainen haave, sillä yhteistuumin matkakohteeksi valikoitui Portugali, jonne olen halunnut päästä jo vuosia, mutta reissut ovat sen sijaan suuntautuneet muualle Etelä-Eurooppaan. Matkasuunnitelmana olisi viettää loman alkuun muutama päivä Lissabonissa tutustuen kaupunkiin. Pakko myöntää, etten tiennyt kaupungista juuri mitään ennakkoon, mutta innostun siitä yhä enemmän, kun selailen oppaita ja sivustoja. Ainakin erilaiset kaupunginosat, lukuisat aukiot ja näköalapaikat sekä herkullinen ruoka (vaikuttaisi olevan melko täydellinen paikka, jos tykkää merenelävistä lautasellaan) ja juoma houkuttavat. En yleensä viettää lomiani museoissa, kun kaupungilla kiertely ja katselu sekä paikallisen menon fiilistely tuntuvat mielekkäämmältä, mutta mitä luultavimmin tulemme vierailemaan ainakin Lissabonin Museu de Design e da Modassa.

Lissabonin jälkeen suuntaamme rannikolle. Tarkoitus olisi opetella surffaamaan Atlantin tyrskyissä, mutta ainakin tällä hetkellä luotto laudan päällä pysymiseen on melko vähissä ja lajin kokeilu taitaa mennä enemmänkin meriveden nielemiseksi... No, kaikkea täytyy ainakin yrittää :-)

Onko teillä lukijoilla hyviä vinkkejä Lissaboniin ja Portugaliin ylipäätään?

Kuvat 1, 2, 3 ja 4.

Ave Caesar

2011-08-05T22:39:00.000+03:00

Tässä paras löytö Riian matkalta:
Clarksin nahkaiset gladiaattorisandaalit

Piipahdimme Riian vanhassa kaupungissa Salamander-kenkäkaupassa, missä rakkaus sandaaleihin leimahti. Olen mieltänyt Clarksin aika pitkäli samaan kastiin kuin Eccon kengät; joukosta löytyy toki helmiä, mutta pääsääntöisesti kengät ovat tätimäisiä tai näyttävät vähintään tukikengiltä. Nämä yksilöt nähdessäni en meinannut uskoa, että kyseessä ovat Clarksin kengät. No, ulkonäkö pettää joskus ja jalassa nämä mustat, ronskit nahkaremmisandaalit olivatkin merkkinsä veroiset - kuin pumpulia ja aivan mahtavan hyvät kävellä. Kengät lähtivät kassan kautta kotiin (mukavan alennuksen kera, jee) ja ovatkin olleet reissun jälkeen oikeastaan päivittäin jalassa.

Mitäs tykkäätte?

Reissussa Riiassa

2011-08-04T22:55:00.001+03:00

Täytyypä heti alkuun todeta: Riika - siinäpä vasta vaikeasti taivutettava kaupungin nimi! Kuulun itse niihin pilkunviilaajiin, jotka inhoavat pieniäkin kielioppivirheitä, mutta Riika-nimen taivutuksessa joudun nostamaan kädet pystyyn - niin monta kertaa kaupungissa opiskellut työkaverini on joutunut minua korjaamaan :-)

Mutta takaisin asiaan, eli vietimme viime viikonlopun Latvian pääkaupungissa Riiassa perheen naisväen voimin äitini täyttäessä pyöreitä vuosia. Milläs muulla sitä synttärimatka aloitettaisiinkaan kuin Latvialaisella kuohuviinillä hotellin aulabaarissa...

Hotelliksemme valitsimme historiallisen, jo vuonna 1878 perustetun Viesnīca Rīga -hotellin. Hotellin sanotaan olevan Riian kansallinen maamerkki ja sijaitsee aivan oopperatalon, vapausmonumentin ja vanhankaupungin tuntumassa. Moderneihin hotelleihin tottuneena vanhanaikaiset, hieman tupakanhajuiset huoneet eivät vastaa ihan omaa ajatusta neljän tähden hotellista, mutta muutoin hotelli oli erittäin mukava, aamupala runsas ja täyttävä ja sijainti mitä parhain.

Latvialaisen uskomuksen mukaan, kun aviopari lukitsee lukon siltaan hääpäivänään ja heittää avaimen virtaan, he elävät aina onnellisina yhdessä. Lukkojen täyttämä silta Pilsētas kanāls-joella on mieletön näky ja jokivarren puistot kauniita ja hyvin hoidettuja.

Kaupunkien vanhoissa osissa on jotain taikaa, mikä vetoaa minuun oikeastaan aina, kaupungista riippumatta. Riian vanhakaupunki eli Vecrīga on siinä mielessä vielä erikoistapaus, että se on hyvin pitkälti jugend-arkkitehtuuria. Voitte siis vain kuvitella, kuinka monta pyörein koukerokuvioin koristeltua seinää ja ovenpieltä kameralleni tallentui tuossa art nouveau-tyylin kehdossa :-) Riian historiallinen keskusta onkin julistettu vuonna 1997 Unescon maailmanperintökohteeksi ja aivan syystä - näin kauniita alueita tuleekin vaalia ja säilyttää.

Riian vanhassa kaupungissa on helppo suunnistaa korkeiden kirkontornien avulla ja yksi näkyvimmistä maamerkeistä on vapauden muistomerkki. Sen edessä seisoo päiväsaikaan kunniavartiossa kaksi sotilasta. Osuimme patsaalle juuri sopivasti vahdinvaihdon aikaan ja pääsimme todistamaan myös sotilaiden vaatteiden suoristusoperaatiota :-)

Vanhakaupunki on myös pullollaan erilaisia ravintoloita ja terasseja. Viikonlopun paras ruoka oli Pomodoro-ravintolan pizza, vaikkakin myös Lidon paikalliset herkut maistuivat. Teimme vaan sen virheen, että suuntasimme hiukan keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Lido-huvittelukeskukseen, jota olin kuullut sanottavan "näkemisen arvoiseksi". No, olihan se, mutta ei niin positiivisessa mielessä, vaan ravintolakompleksi oli melkoinen ruotsinlaivan, Ikean ja Rymy-Eetun sekasikiö... Onneksi lohisaslik oli kuitenkin herkullinen - muuten olisi tullut hukkareissu :-)

Ei kaupunkilomaa ilman shoppailua. Edellisestä Riian visiitistä muutaman vuoden takaa jäi fiilis, että kauppojen vaatteet olivat liian itä-eurooppalaista tyyliä, mutta ilmeisesti olin pyörinyt vain väärissä kaupoissa, sillä vanhasta kaupungissa ja ostoskeskuksissa kuten Galerija Centrs on paljon kivoja vaatekauppoja. Onneksi Riiassa oli vielä alennusmyynnit käynnissä, joten ostoksia sai tehdä edullisin hinnoin. Mukaan tarttui muun muassa ihanat sandaalit, joista ainakin tulee juttua vielä tuonnempana... Vanhankaupungin torien kojuissa myydään mm. villasukkia ja meripihkasta tehtyjä koruja. Aitoudesta en mene vannomaan, mutta ainakin itselleni ostamani sormus on kovin sievä.

Jos haluaa ostaa paikallista ruokaa tai aistia muuten vaan hyvin paikallista markkinatunnelmaa, kannattaa suunnata Riian keskustorille jättimäisiin kauppahalleihin. Riian kaupunki hankki Saksalta nämä korkeat hallit, joihin piti aikoinaan sijoittaa Zeppelin-ilmalaivoja. Kauppahallit ovat erikoistuneet eri tuoteryhmiin ja niistä voi ostaa lähes kaikkea - vihanneksia, juustoja, leivonnaisia, kuivattuja hedelmiä, kalaa, lihaa ja paljon kaikkea muuta. Helteisenä lauantaipäivänä kalahallin tuoksut olivat siinä määrin läpitunkevat, että se jäi tällä kertaa käymättä :-)

Kuva

Lauantai-iltana yllätimme äidin viemällä hänet balettiin Latvian kansallisoopperaan katsomaan Shakespearen Kesäyön unelmaa - latviaksi Sapnis vasaras naktī. Esitys oli lumoava mielettömän taitavine tanssijoineen ja näyttävine pukuineen. Oopperatalo on hieno, vanha rakennus ja näkemisen arvoinen jo itsessään.

Sunnuntaina suuntasimmekin sitten jo takaisin kotiin. Riika on mielestäni oikein sopiva kohde viikonlopun mittaiselle minilomalle, sillä jo parissa päivässä ehtii nähdä paljon ja nautiskella ruoka-, juoma- ja kulttuurikultturista ;-)

Elokuu

2011-08-03T09:20:00.000+03:00

Mitä kummaa, sehän on jo elokuu! Viimeinen viikko on ollut tahatonta blogaustaukoa, kun viikonloppu kului Riiassa äidin syntymäpäivämatkalla (reissupostausta tulossa!) ja oma rakas Macbookini on huollossa, joten datailu on siitäkin syystä vähän rajoitettua. Tässä muutamia puhelinräpsyjä kesäiseltä mökkireissulta. Palataan pikaisesti, kunhan vaan koneeni kotiutuu huollosta!

Aivan seitanin hyvää!

2011-07-27T18:37:00.000+03:00

Pakko päästä heti hehkuttamaan hetki sitten lautaselta vatsaan kadonnutta seitanista valmistettua iskender-kebabia, vaikka vatsa onkin täynnä ja silmäluomet huutavat ruokalepoa... Seitan on minulle ihan uusi vegetuttavuus, johon tutustuin toukokuussa Maailma kylässä -festivaaleilla eräässä ruokakojussa. Seitan on siis täysin vegaanista, vehnägluteenijauhosta ja nesteestä vaivattua taikinamassaa, jonka voi maustaa mieleisekseen ja valmistaa esimerkiksi paistamalla tai grillaamalla. Festareilla herkuteltu seitan-kebab jäi kummittelemaan mieleen, joten pakkohan sitä oli kokeilla itsekin nyt, kun M innostui valmistamaan itse seitania. Sitä on tosiaan ihan älyttömän helppo valmistaa. Yksi perusohje ja vähän lisätietoa seitanista löytyy esimerkiksi täältä.

Tällä kertaa lautaselle syntyi iskender-kebab, joka pitää sisällään

yön yli mausteissa, valkosipulissa ja soijakastikkeessa marinoitua seitania pannulla paistettuna,
pitaleipää pilkottuna,
kaupan kebabkastiketta
valkosipulilla, aromisuolalla, pippurilla ja sitruunamehulla maustettua jogurttikastiketta

Kaveriksi kebab sai hyvin perinteisen vihreän salaatin. Nam!

Kiepaus

2011-07-26T21:05:00.000+03:00

Bongasin blogini kommenttiboksista viime viikolla aika kivan yllätyksen, kun Piilotettu aarre -blogin Johanna kertoi lisänneensä blogini Kiepaukseen eli kierrätys- ja tuunausaiheiset blogit samaan paikkaan kokoavaan kanavaan, jota voi seurailla mm. Facebookissa ja Twitterissä. Vastaavaa ei ole ainakaan vielä toistaiseksi ollut suomalaisessa sosiaalisessa mediassa, joten tämä yksinkertainen oivallus oli hyvin tervetullut ainakin kaltaiselleni askartelijalle, jonka into lässähtää yleensä inspiraation puutteeseen. Idea on mielestäni aivan huippu ja muutamia päiviä sitä seurattuani olen jo saanut paljon ideoita omiinkin askarteluihin ja ompeluksiin!

Voit lukea tarkemmin Kiepauksesta täällä ja vaikka vinkata muita kierrätys- ja tuunausaiheisia syötteitä Kiepauksen ylläpitäjälle. Eikä tosiaan ole syytä huoleen, jos blogissa kirjoitellaan muistakin aiheista, koska Kiepauksessa voi olla myös mukana vain pelkästään kierrätys- ja tuunaustägätyillä postauksilla (mistä syystä tätä postausta ei ole tägätty kyseisillä termeillä :-))

Ei muuta kuin kiepahtelemaan ;-)
Facebook, Twitter, Flickr-kuvaryhmä tai Paper.li-nettilehti

Karhukopla

2011-07-25T19:53:00.000+03:00

Tee-se-itse-rintamalla on ollut nyt kesällä vähän hiljaista, kun ei millään malttaisi istua sisällä kuumassa asunnossa askartelemassa tai ompelemassa mitään. Aloitin taas tuunaushommat pehmeällä laskulla muokkailemalla UFF:stä löytynyttä t-paitaa. Paidan leveä tasaraita miellytti, joten se lähti neljällä eurolla kyytiin yhden toisen muokkailtavaksi joutuvan paidan lisäksi.

Kuten jo totesinkin, kyse oli tuunausmielessä HYVIN pehmeästä laskusta, sillä muotoilin paidasta uusiksi ainoastaan hihat ja kaula-aukon ja nekin vaan saksimalla :-) Saa nähdä, miten pelkkä leikattu reuna kestää kaula-aukossa... Saattaa muutenkin olla, että muokkaan sitä vielä ja ompelen huolittelut, mutta onneksi tuunaillessa ei ole juurikaan rajoituksia - jos nyt en kuitenkaan ihan napapaidaksi leikkele ;-)

Viikonloppu Vorssassa

2011-07-18T22:22:00.000+03:00

Tässä kuvien muodossa viime viikonloppua, jonka vietimme Forssan maisemissa mökkeillen M:n suvun kanssa. No ei nyt ihan koko suvun, mutta oli meitä paikalla liki 30 henkeä. Omassa suvussani pitäisi raahata paikalle varmaan serkun kummin kaimatkin, että saisi tuollaisen lauman kokoon! Sadetta, paistetta, nuorempaa ja vanhempaa seuraa, ulkoilua, yleistä hälinää, ruokaa, juomaa, saunaa, pihamaalla kameran kanssa palloilua - mitä nyt mökkiviikonloppuun yleensä kuuluu :-)

Törmäsimme Saaren kansallispuistossa kummalliseen näkyyn, kun polulla oli maassa lyhyellä matkalla useammat sudenkorennon siivet. Siis pelkät siivet, ei korentoa. Olen tainnut harpata biologian kirjasta ne sivut, missä tästä on kerrottu, mutta jos teistä joku tietää, miksi korento pudottaa siipensä, kertokaahan minulle!

Helsingin kulta

2011-07-15T13:09:00.000+03:00

Tällaisina hetkinä on mahtavaa, että kamera kulkee myös puhelimessa mukana. Kesä ja Helsinki <3

Juuresherkkuruukku

2011-07-13T23:15:00.000+03:00

Blogini on elellyt kesän hiljaiseloa ruokapostausten suhteen. Lämpimällä säällä uunin ja hellan ääressä on tukalan kuuma eikä ruokakaan maistu samalla halulla kuin viileämmällä kelillä. Voisi muutenkin käydä vähän tylsäksi kuvata niitä iänikuisia leipiä, salaatteja tai uusia perunoita ja silliä, millä tässä kotitaloudessa pääosin elellään :-)

Tänään päätimme kuitenkin tehdä kunnon ruokaa ja lautaselle päätyi kasviskeittokirjasta löytynyt juuresruukku - hivenen sovellettuna, kuinkas muutenkaan! Selleri korvattiin sipulilla ja Fredan torilta löytyneillä nauriilla. Myös mausteita sovellettiin vähän sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään.

Juuresruukku

0,5 kg porkkanoita
1 lanttu
2 isoa naurista
2 sipulia
2 tl suolaa (itse käytimme sormisuolaa, mutta alkuperäisessä reseptissä oli merisuolaa)
2 tl timjamia
1 tl rosmariinia
0,5 tl mustapippuria
tuoretta basilikaa
valkosipulia murskattuna

Juustokastike:
2 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
200 g juustoraastetta

Kuori kasvikset ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Sekoita mausteet, suola ja valkosipuli. Kaada kerma kattilaan, lisää joukkoon vehnäjauhot ja kuumenna sekoittaen. Lisää juustoraaste ja sekoita, kunnes juusto on sulanut.

Lisää voidellun n. 2 litran vuoan pohjalle kerros kasvisviipaleita. Levitä kerroksen pinnalle mausteseosta ja juustokastiketta. Lisää uusi kerros kasviksia sekä mausteseosta ja juustokastiketta ja toista, kunnes viimeiseksi kerrokseksi jää mausteet ja juustokastike. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja kypsennä 175°C uunissa noin 2,5 tuntia (varoitus: ei kannata kokata nälkäisenä, koska odotusaika on piiiiitkä ;-) )

Pakko myöntää, että 2,5 tunnin odotus oli lievää tuskaa, mutta onneksi odotus palkittiin ja folion alta paljastui höyryävä, mielettömän pehmeäksi hautunut juuresvuoka. Veikkaan, että ruoka on vetäydyttyään entistäkin parempaa, mutta oli se kyllä aivan tajuttoman hyvää myös tulikuumana hotkittuna :-) Oli kiva kokeilla kerrankin jotain vähän erilaista, mitä yleensä kokkailee. Kannattaa kokeilla, jos vaan on aikaa (ja hermoja) odotella ruokaa noin pitkän aikaa!

Jazzia ja pizzaa

2011-07-10T14:26:00.000+03:00

Toisten jatkaessa lauantaina rokkaamista Ruissalossa, me suuntasimme Aurajoen rannassa sijaitsevalle Vaakahuoneelle kuuntelemaan venäläistä jazzia ja mikä parasta - syömään aivan mielettömän hyvää pizzaa!

Vaakahuone on turkulaisten kesäravintoloiden joukossa oikea legenda ja siitä erikoinen ravintola, että siellä on koko kesän ajan lähes joka päivä livejazzia ja vielä ilmaiseksi! Heinäkuussa ravintolassa esiintyy venäläisorkesteri Siberian Teachers, joten jos satutte olemaan Turun suunnilla heinäkuussa, kannattaa käväistä tsekkaamassa bändi.

Ja sitten asiaan eli pizzaan. Vaakahuone on kuuluisa paitsi jazzistaan, myös pizzoistaan. Eikä suotta, sillä tilaamamme tomaattinen Rucola-pizza sekä kapriksilla, savulohella ja smetanalla höystetty Gourmet-pizza olivat aivan taivaallisen hyviä! Tilasimme M:n kanssa puoliksi kaksi pizzaa, joten annoskateuttakaan ei päässyt syntymään ;-)

Tynkärokki

2011-07-09T17:19:00.000+03:00

Perinteistä poiketen, tämän vuoden Ruisrock jäi omalla kohdalla vain yksipäiväiseksi. Kolmen päivän festarointi tuntui turhan rankalta jo ajatuksen tasolla ja kiinnostavia esiintyjiä olisi ollut perjantaina ja sunnuntaina, mutta valitettavasti festareille ei ollut myynnissä tuollaista lippuyhdistelmää, joten päätimme rokata vain perjantaina. Tällä kertaa sunnuntaina esiintyvät Manu Chao ja Robyn jäävät siis näkemättä, nyyh :-(

Tynkä taikka ei, perjantai oli hyvin perinteinen Ruisrock-päivä ja myös helle helli yli kaksikymmentätuhatpäistä festarikansaa tapansa mukaan. Ei tule kovin monta kertaa mieleen, kun Ruisrockia olisi pitänyt viettää sadevaatteissa ja pitkissä housuissa. Tällä kertaa oma festarieleganssini koostui farkkushortseista, helteiseen säähän erinomaisesti sopivasta, ilmavasta kangastopista ja varvastossuista. Toppi löytyi H&M:n alennusmyynneistä 7 eurolla. Meinasin jättää sen rekkiin, koska toppi on kokoa 42, mutta päätin kuitenkin kokeilla sitä ja pienellä kavennuksella siitä tuli oikein sopiva kesätoppi muutamaa kokoa pienemmälle ihmiselle :-)

Kuten yleensä aina, myös tälläkin kertaa festari-ilta meni aika pitkälti lavojen ja kalja-alueiden välillä juoksenteluksi sekä kaveriporukan kasassa pitämiseksi, mutta tulihan niitä bändejäkin nähtyä siinä ohessa :-) Itse näin ne bändit, mitkä halusinkin eli Hurts, The National ja Prodigy. On se kyllä hassua, että Prodigyn Keith ja Maxim olivat ihan saman näköisiä kuin joskus 90-luvulla, kun pikkutyttönä näin ekan kerran Firestarter-musiikkivideon, vaikka nopealla laskutoimituksella sedät ovat jo hyvinkin keski-ikäisiä... :-)

Mukavaa rokkia kaikille, jotka jatkavat Ruissalon rannoilla remuamista vielä tänään ja huomenna! Itse taidan vain pyörähtää Aurajoen rannassa jokilaivoilla, jos ennustetut ukkoskuurot eivät ehdi Turun päälle sitä ennen.

Rohkeutta on...

2011-07-06T12:42:00.000+03:00

... käyttää massiivisia ja näyttäviä asusteita.

Bongasin tämän kuvan The Sartorialistista ja ihastuin jättikokoiseen kukkakoruun, joka sopii täydellisesti muuten kovin simppeliin asuun. Matchaavaa huulipunaa ja rannekorua unohtamatta ;-)

On muuten mahtavaa huomata näin kesällä, kuinka ihmiset uskaltavat pukeutua rohkeammin. Hattuja, koruja ja muita asusteita - räväköitä kuoseja unohtamatta! Tykkään!

Saanko esitellä...

2011-06-29T22:11:00.000+03:00

... tässä on uusi ystäväni Martta!

Kyseessä on siis sovitusnukke, jonka perään olen jo haikaillut pitkään, mutta sain aikaiseksi hankkia sellaisen vasta nyt, kun uudessa kodissa on sen verran tilaa, ettei nuken tarvitse pönöttää keskellä olohuonetta. Tilasin nuken Ompelijanmaailma.fi-verkkokaupasta viime viikon maanantaina ja se odotteli minua lähipostissa jo saman viikon keskiviikkona. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki toimitusnopeudesta!

Nukkeja on tarjolla monenlaisia, mutta itse päädyin tähän Catwalk-sovitusnukkeen sen takia, että nukke kulkee pyörillä ja sen pinta on pehmusteella topattua kangasta eli siihen on helppo kiinnittää nuppineuloja. Lisäksi nuken saa säädettyä vastaamaan omia mittoja, mikä on tietysti tärkein asia nukkea valittaessa. Martta taitaa tosin olla hivenen ampiaisvyötäröisempi kuin minä ;-)

Nyt pitäisikin aloittaa kirpparilta pelastetun vekkihameen muodistaminen kesämekoksi, jotta Martallekin tulee käyttöä... Lisää projektista myös täällä blogissa tuonnempana, mikäli siitä ylipäätään tulee yhtään mitään! :-)

Linjoilla

2011-06-27T19:49:00.002+03:00

Heipähei ja täällä ollaan taas muutaman päivän radiohiljaisuuden jälkeen. Vietin juhannusta Pohjois-Savossa mökillä sähkön ja juoksevan veden ulottumattomissa, joten minulle järjestyi tarpeellinen nettilakko muutamaksi päiväksi. On aika jännää, miten sitä yhtäkkiä pärjääkin ihan hyvin ilman Facebook-, blogi- ja uutistenlukurutiineja, kun siihen ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta. Sen sijaan mökin terassilla raikasi paristoradiosta YLEn Radio 1 iskelmineen, toiveradioineen ja kuunnelmineen :-)

Juhannus kului aika pitkälti syöden, juoden, soudellen, kalastellen, ei-mitään-tehden ja savusaunoen. Talviturkkikin jäi vilpoiseen järviveteen. Myös koira pääsi soutureissulle vahtimaan ja komentamaan haukullaan kanssaveneilijöitä. Tosin vahtikoira oli kaikesta vahtimisesta niin puhki, että nukahti loppujen lopuksi veneen pohjalle :-) Olin ennen mökkireissua vastannut ruokakyselyihin, että voin syödä koko juhannuksen sillejä ja muuta kalaa. Soutureissulla kalaa ei herunut (edit: M oikaisi unohdukseni eli kyllä virvelilläkin tuli yksi ahven, mutta se oli niin pieni, että päästimme sen takaisin vapauteen :-) ) mutta toisin kävi verkkojen kanssa, jotka toivat toistakymmentä kuhaa ja ahventa. Eipähän tarvitse hetkeen taas syödä kalaa :-)

Lisäksi juhannusaattona pääsin tutustumaan sellaiseen erikoisuuteen kuin juhannustansseihin! Pakkohan sitä oli itsekin käydä pyörähtelemässä tanssilattialla, vaikka jopa valssin askelet ovat vähän hukassa...

Oli mukavaa päästä hetkeksi pois kehäteiden ulottumattomiin, mutta on kiva olla taas takaisin kesäisessä Helsingissä - etenkin kun tämän viikon sääennusteet vaikuttavat hyvinkin lupaavilta! Vaikka eivätpä ne helteet kauheasti lämmitä, kun joutuu viettämään päivät toimistolla...

Löytöretkellä vaatekaapissa

2011-06-21T21:52:00.000+03:00

Vaatekaappini taitaakin olla melkoinen aarrearkku - löytyihän sieltä vähän aikaa sitten farkut, joista leikkelin itselleni liki täydelliset shortsit ja nyt kaapin kätköistä paljastui takki, jonka olemassaolon olin käytännössä unohtanut!

Tämä Sisleyn farkkutakki on pitkälti yli 10 vuotta vanha, koska ostin sen muistaakseni lukion ensimmäisellä luokalla tai ehkä jopa yläasteella. Vuodet kuluivat ja muoti muuttui, joten takki hautautui vuosiksi tankokaapin perukoille. Jostain syystä en ole kuitenkaan koskaan raaskinut luopua siitä, vaan se on selvinnyt inventaarion jos toisenkin ja kulkenut mukana muutosta toiseen. Olen kai sitten nähnyt tässä hyvästä, paksusta farkusta tehdyssä ja runsaasta käytöstä huolimatta liki uuden veroisessa takissa potentiaalia, vaikka se ei olekaan ollut viimeisimmän muodin mukainen.

Olen pukeutunut takkiin viimeksi varmaan joskus vuonna 2002, mutta tänään lähes kymmenen vuotta myöhemmin takki pääsi taas ulkoilemaan harmaiden farkkujen ja korallinvärisen paidan kanssa. Eipä tuo taida muodikas olla tänäkään päivänä, mutta mikäs siinä, jos näyttää ja tuntuu hyvältä!

Eli mitä opimme tästä? No ainakin sen, että hamsterigeenistä on aina silloin tällöin hyötyä ja vaatteet eivät todellakaan ole kertakäyttöistä kulutustavaraa, vaan hyvin pidettyinä jotkut aarteet saattavat palata käyttöön vielä vuosienkin jälkeen!

Löytyykö teidän muiden kaapeista tällaisia muinaismuistoja? :-)

Mistä on sunnuntaiaamut tehty?

2011-06-19T10:48:00.001+03:00

No, ainakin aamukahvista, virkkuukoukusta, kirpparilta löytyneestä lankamöhkäleestä (keräksi en tuota järkälettä kutsuisi!) ja isoäidinneliöiden harjoittelusta.

Toistaiseksi palasia on vain kaksi, koska harjoittelin virkkaa-erehdy-pura-metodilla :-) Saa nähdä, mitä noista syntyy, riippuen paljolti siitä paljonko jaksan virkata! Kivaa, nopeaa ja helppoa (nyt kun jokaista tekelettä ei tarvitse enää purkaa..), joten eiköhän noita synny aika nopeaan tahtiin!

Leppoisaa sunnuntaita!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lampunvarjostin

2011-06-18T13:06:00.000+03:00

Eksyin aikaa sitten toukokuussa työkaverin houkuttelemana Ivana Helsingin ystävämyynteihin ja matkaan tarttui ihana mekko, jota en ole kuitenkaan vielä ehtinyt esitellä blogin puolella, vaikka käytössä se on ollut jo useampaan otteeseen. Hauskinta mekossa on leveä kaulus ja hapsukoriste, josta tulee mieleen vanhanaikainen lampunvarjostin!

Tykkään mekkosesta kovasti, mutta sinänsä surkuhupaisaa, että se on harmaa ja trikoota, kuten ehkä 90% vaatteistani! :-D

Farkkuhamevisio

2011-06-14T21:49:00.000+03:00

Mitä yhteistä on UFF:n XXL-kokoisella miesten paidalla ja hameella? No ei paljon muuta kuin sakset ja ompelukone :-) Eilen kauppoja kierrellessäni bongasin kivan kellohelmaisen edestä napitettavan farkkuhameen. Hame jäi kauppaan, mutta visio päähän, ja pakkohan sitä oli heti tänään lähteä toteuttamaan!

Manskun UFFista löytyi tismalleen visioni mukainen miesten farkkupaita. Kahdeksan euron hinta tuntui hippasen tyyriiltä, mutta olkoon, koska itselleni tyypilliseen tapaan minun on pakko päästä toteuttamaan ideaani nyt tai viimeistään heti, kun sellainen päähäni iskee.

Paidalle näytettiin tylysti saksia kainalon alta. Koska paita oli leveydeltään sopiva hameeksi eikä sitä tarvinnut kaventaa, riitti että huolittelin leikatun reunan ja ompelin siitä nauhakujan 4 cm leveälle kuminauhalle hameen vyötäröksi. Sitten vain kuminauhan pujotus paikoilleen ja nappilistan ompelu kiinni alimpaan nappiin asti (muuten vilkkuisi reittä ehkä vähän liikaa ;-D)

Ja voilà - tässä valmis hame! (Ja mallin punaiset muhkurapolvet, lovely) Mitäs pidätte tämän kertaisesta tekeleestä?

Hei me grillataan

2011-06-13T20:48:00.000+03:00

Vaaleanpunainen pallogrilli pääsi taas ulkoilutettavaksi tuttuihin Mustikkamaan maisemiin, kun päätimme hoitaa sunnuntain ruokailun grillaillen lämpöisessä kesäillassa. Tälläkin kerralla ritilällä tirisi tuttuun tapaan kasvisvartaita ja halloumia. Ei kai sitä tarvitse muutakaan, kun kerran nämä ovat kerta toisensa jälkeen niin hyviä! Testasimme myös Prisman tiskistä löytynyttä kasvismakkaraa, joka maistui niin hirvittävän kamaltalta, että loput makkarat päätyivät kotona biojätteeseen :-)

Lauantain Bassline-festarista jäi saldoksi ikävästi punehtunut selkä (oli rasvaa, mutta silti kävi näin!) ja jokakesäistä riesaa aurinkoihottumaa, joten päädyin sunnuntaina välttelemään aurinkoa ja pukeutumaan pitkähihaiseen kangaspaitaan... Eiköhän noita helteisiä päiviä vielä tule, vaikka nyt ulkona onkin ihan sateinen sää. Kirpparilta löytyneet euron aurinkolasit ovat muuten nykyään aivan lempparit - en malttaisi muita laseja enää käyttääkään!

Jos on omat euron lasit hienot, niin poden kyllä melkoista kateutta myös M:n Oakleyn Frogskineistä! Voiskohan niitä lainata.. ihan vaan vähän ja salaa? ;-)

Grillaillessa taivaalle kerääntyi tuollainen kummallinen, pitkulainen pilvi. Kun se pyyhkäisi yli, nousi myös hetkeksi hurja tuuli! Ei minun mielestä aikaisemmin ole ollut tällaisia outoja luonnonilmiöitä... Maailman lopun merkkejä tai mitä lie :-)

Joku valopää oli päättänyt lähteä kiertämään Mustikkamaata uiden! Oli sillä onneksi nuo pelastujoukot soutelemassa mukana, mutta hullujen hommaa silti! :-D

Myrskyn jälkeen on poutasää... Ja toivottavasti tämä hyvin tyypillinen kesäkuun sää eli sadetta ja alle 20 °C muuttuisi takaisin tuohon epätyypillisempään säähän, mistä saimme nautiskella viime viikonloppuna!

Par avion

2011-06-09T22:38:00.000+03:00

Vaikka vaatekaappi on pullollaan vaatteita, ei siellä luonnollisestikaan ole ikinä mitään päällepantavaa. Lisämausteen pukeutumisongelmiin tuo polkupyörällä taittuva työmatka, helteellä tehokkaasti ilmastoitu toimisto ja edes jonkin sortin säädyllisyys työpukeutumisessa. Eli mikroshortsit ja minihameet ovat kaikin puolin aika nounou. Polvimittaiset hameet taas tosi jees.

Tuumasta toimeen, mars Eurokankaaseen ja ompelin itselleni uuden hameen Suuri Käsityö-lehden uusimmassa numerossa olevalla kaavalla! No eipä sen syntyminen ihan niin helppoa ollut kuin miltä kuulostaa, sillä ompelukoneeni ei jostain syystä ollut kovin yhteistyöhaluinen kanssani, joten purin ja ompelin helman huolitteluja vielä puolen yön aikaan kiukusta puhisten... Lopputulos on kuitenkin onnistunut ja sehän on tärkeintä! Hamosen raitakuosi on paitsi pirteän kesäinen, se tuo mieleen vanhanaikaiset lentopostikirjekuoret :-)

Hameessa on hauskana yksityiskohtana sivussa olevat halkiot, jotka tekevät hameen helmasta hieman epäsymmetrisen ja eläväisen. Materiaalina hameessa on paksuhko trikoo, joka laskeutuu nätisti ja on päällä mukavan tuntuinen.

Helmat hulmuten kesään! Tosin joku voisi vaikka laittaa vähän itseruskettavaa sääriin, huh...

Festarikesän avaus: Bassline 11.6.2011

2011-06-06T20:43:00.000+03:00

Jaahas, nyt näyttäisi siltä, että Festarikesä 2011 avataan minun osaltani ensi lauantaina 11.6.2011 Bassline-festarien merkeissä Koffin puistossa! Bassline on siis jo neljättä kertaa järjestetävä maksuton kaupunkifestivaali, jonka mm. jazzista, soulista, discosta ja räpistä koostuvan musakattauksen tarjoavat kotimaiset artistit. Festari on kokonaisuudessaan kolmipäiväinen ja se tapahtuu Kiasman etupihalla, Mbarin terassilla, Lasipalatsinaukiolla ja Sinebrychoffinpuistossa, missä ensi lauantain happening on klo 12-19.

Kuva: Foreca

Ja jos Forecan ennusteita on uskominen, sen verran huikeaa keliä lupaillaan, että varmasti muutama muukin helsinkiläinen suuntaa piknikeväineen puistoon viettämään kesäpäivää hyvän musiikin parissa... Täytyy siis suunnata paikan päälle ajoissa, jotta saamme piknik-peiton kokoisen reviirin itsellemme! :-)

Salainen puutarha

2011-06-05T11:38:00.001+03:00

Voisitteko uskoa, että Helsingin keskustassa voi kuivata pyykkiä tällaisessa ympäristössä?

Vastaus kuuluu - kyllä voi! Ja kyseessähän on meidän taloyhtiömme pikkuinen sisäpiha, jota hehkutinkin jo aikaisemmin. Aivan käsittämätöntä, että taustalla näkyvän talon takana kulkee yksi Helsingin suurimmista kaduista, mutta sisäpihalla ollessa tuntuu kuin olisi kaukana liikenteen melusta ja hälystä.

Lienee sanomattakin selvää, että nuo sireenipuskat ovat aivan mielettömät. Olen kyllä niin äitini tytär, kun en lakkaa huokailemasta noita katsellessa! :-)

Mikäs se muu tytöllä mielessä kuin...

2011-06-04T10:37:00.000+03:00

...KESÄ! :-) Muuttaessa löysin taas uudestaan kaikki ihanat kesävaatteeni, joiden olemassa olon olin lähestulkoon unohtanut! Olen vaan liian tottunut näihin farkkuleggareihin ja mustiin trikoolötköpaitoihin, että kaikki kesävetimet ovat painuneet ihan unholaan. Nyt sää on lämpenemään päin ja kaikki vaatteet samassa osoitteessa arvoisellaan paikalla tankokaapissa, joten mikään ei enää estä kivaa kesäpukeutumista!

Sininen korkeavyötäröinen hame ja musta hihaton pääsivät eilen käyttöön ja toimii kyllä edelleen. Kunpa vain olisin yhtä ruskea ja kesäkunnossa kuin vuosi sitten :-)

Mä sulle luvannut en ruusutarhaa

2011-06-03T12:04:00.000+03:00

Tervehdys muuton keskeltä! Tavarat alkavat olla enemmän tai vähemmän yhdessä osoitteessa ja ne ovat jo löytäneet oman paikkansakin yllättävän hyvin. Vanhojen asuntojen siivousta ja uuden kodin järjestelyä tosin riittää varmastikin vielä koko viikonlopun, joten eipä tässä lomailemaan pääse, vaikka muuttovapaapäivää vietänkin! Uusi kotimme on kyllä aivan huippu - asunnossamme on muun muassa sisustustakka, keittiö on niin iso, että sinne mahtuu sohva ja taloyhtiön sisäpihalla on pieni puutarha valtavine sireenipensaineen...

Löysin muutossa vinttikomerosta mammani antaman ruusukuvioidun kahvikuppisetin, jonka olemassa olon olin taas hetkellisesti unohtanut. Olen pitänyt kuppeja aina todella mummomaisina ja ne ovatkin saaneet olla tilanpuutteen vuoksi (virallinen selitys ;-) ) pakattuna pahvilaatikkoon ja varastoituna vinttiin. Lieneekö syynä oma mummoutumiseni, mutta mielestäni kupit ovat todella sievät ja suloiset! Ovathan ne edelleenkin aika kitch, mutta hyvällä tavalla :-) Nyt kupit pääsivätkin keittiön kaappiin ja toivottavasti myös joskus käyttöön! Settiin tosiaan kuuluu kuppien lisäksi teekannu ja kaksikerroksinen keksivati, miten söpöä! :-D

Nostalgisointia

2011-05-31T00:02:00.000+03:00

Muuttaessa pakkausurakan viimeisenä etappina on yleensä vinttikomero, jonne kertyy vuosien varrella jos minkälaista roinaa. Etenkin kun on tällainen hamsteriluonne kuin minä, samat laatikot kulkevat yleensä mukana muutosta toiseen. Viime aikoina minua on ruvennut ärsyttämään tavaran tolkuton määrä, joten tämän muuton yhteydessä olen heittänyt aika rankalla kädellä tavaraa roskiin ja kiertoon. Raaskin jopa luopua opiskelumateriaaleista ja muusta turhasta, mikä on vuosien ajan täyttänyt kaappeja ja komeroita. Toki noiden romulaarien kätköistä löytyy aarteitakin, kuten vaikkapa vanhoja postikortteja, savesta muovailtu Muumien mörkö, kauppakorkeakoulun hyväksymiskirje, ala-asteen aineita, huovasta käsin ommeltu Bart Simpson ja antiikin kreikan kurssin muistiinpanot (kyllä, olen jostain oudosta syystä opiskellut joskus sellaistakin...), joista ei vaan voi luopua! Tässä pari helmeä muiden joukosta:

Muutosta toiseen kulkee mukanani päiväkirjat jostain 90-luvun alusta alkaen aina vuoteen 2004, jolloin tajusin lopettaa tuon touhun (ja nykyään kirjoittelenkin sitten blogia, heh :-) ) Voitte vaan kuvitella, kuinka nuo kirjat ovat välillä kyllä aika "diippiä" kamaa, kun päiväkirjaan kuitenkin tulee yleensä vuodatettua enemmänkin sitä elämän kurjuutta ja kamaluutta... Noita kirjoja lukiessa tunteen melkoista myötähäpeää teini-ikäistä ja vähän vanhempaakin minää kohtaan, mutta silti niistä ei voi koskaan luopua!

Pakatessa löytyi myös nivaska "noloja levyjä", jotka kätkin joskus opiskeluaikoina levyhyllystäni. UK garagea, Adiemusta ja ah, niin iki-ihana Babylon Zoo, jonka laulajaan olin aivan ihastunut joskus ala-asteella :-) En kyllä ymmärrä, miksi olin jemmannut tähän joukkoon myös Fu-Touristin albumin, koska se on itse asiassa edelleenkin aivan loistava! Etsiskelin sitä jokin aika takaperin, mutta onneksi löysin sen nyt! Hassua ajatella, että joskus sitä on ollut niin kriittinen, ettei ole kehdannut edes pitää jotain musiikkia levyhyllyssä, kun nyt vuosien jälkeen nämä levyt tuntuvat lähinnä sympaattisilta ja aiheuttavat haikeita nostalgiafiiliksiä... Vanhuuden merkkejä, ehkäpä? :-)

Ja tässä vielä kertauksena, jos joku teistä ei muista, miten se Spaceman menikään... :-)

Spacemäääään... Hyvää yötä :)

Erilainen ruokablogi

2011-05-30T10:06:00.000+03:00

Sateista maanantaita vaan kaikille! Tässä teille aamun parhaat naurut á la Tarjoiluehdotus-blogi! :-D Lähes kadehdittavaa, miten tällä blogaajalla on välähtänyt blogin aiheen suhteen, sillä kukapa meistä ei olisi joskus ihmetellyt välillä hyvinkin absurdeja tarjoiluehdotuskuvia, jotka on painettu tuotepakkaukseen... Aivan mahtavaa! Enjoy! :-)

I see red

2011-05-27T20:49:00.000+03:00

Seuraavan vajaan viikon aikana nämä punaiset laatikot tulevat hyvin tutuiksi, sillä olen pakkaamassa elämääni niihin ja muuttamassa uuteen kotiin. Aloitin pakkausurakan eilen ja totesin, ettei se ole muuttunut mukavammaksi hommaksi sitten edellisen muuton. Onneksi tein jo etukäteen vaatekaappiin rajun inventaarion ja muutenkin vanhaa roinaa on saanut lähteä surutta, joten pakkaaminen on ehkä hippasen helpompaa. Tai eihän se koskaan ole. Uudessa kodissa on onneksi tuplasti neliöitä ja huoneita vanhaan verrattuna - ja onhan siellä nyt myös kaksi asukasta! ;-)

Onko teillä lukijoilla hyviä vinkkejä muuttamiseen? Pakkaamiseen, purkamiseen, hermojen säilyttämiseen muuttokaaoksen keskellä? :-) Tiedän yhden ystäväni purkaneen muuttolaatikoita valkoviinitonkka seuranaan, mutta se ei päättynyt kovin hyvin... :-D

Musiikkiaakkoset osa 4: V-Ö

2011-05-24T23:11:00.000+03:00

Musiikkiaakkosten viimeinen osa olikin unohtunut lojumaan luvattoman pitkäksi aikaa luonnokseksi. Viimeisenä vuorossa siis aakkosten aateli eli V, W, X, Y, Z, Å, Ä ja Ö. Näistä osaa olikin vähän hankalampi keksiä, joten annettakoon pienet sääntöjen taivutukset anteeksi ;-) Joukossa on biisejä niin nuoruusvuosilta kuin vähän tuoreempiakin lemppareita, joita kaikkia näköjään yhdistää muistot...

V - The XX: VCR

Löysin viikonloppuna kaappeja siivoillessani läjän vanhoja videokasetteja ja sängyn alta paljastui videonauhuri... Pitäisiköhän fiilistellä tätä biisiä ja katsella vanhoja, rakeisia videoita? :-) Loistoyhtye ja loistobiisi kyllä!

W - Prince of Assyria: Whatever you want

Ruisrock 2010 ja Prince of Assyria paviljonkilavalla... <3

X - M.I.A.: XXXO

Jos tekisin soundtrackin kesästä 2010, tämä biisi olisi sillä albumilla.

Y - Wannadies: You and Me Song

Sori, pakko teinihempeillä ihanalla ysäribiisillä. Tämä oli joskus muinoin Romeo & Juliet -elokuvassa, jota tähditti Clare Danes ja Leonardo DiCaprio. Vaikka tarina oli minulle täysin tuttu ja tiesin kyllä, ettei tuo rakkaustarina pääty hyvin, niin voi jessus, miten minä itkin elokuvissa!

Z - Mew: The Zookeeper's Boy

Taisi olla Ruisrock 2005 tai 2006, pimenevä kesäyö, Mew niittylavalla illan viimeisenä esiintyjänä ja kaverini laulamassa falsetissa "Aa juu maileidi, aa juu?" :-D

Å - Kent: Blå jeans

Tämä on kyllä niin klassikko ja lemppari ajalta, jolloin Kentin pojat olivat vielä nuoria ja siloposkisia ja itse ihan in lööv Jokkeen, heh :-)

Ä - Zen Cafe: Älä tee

Niinpä :-) Putron sanoitukset ovat kyllä aina yhtä omituisen loistavia.

Ö - Håkan Hellström: Förhoppningar och regnbågar

"Jag ska gå ut och dansa varje kväll.
Jag ska gå ut i gatljuset,
DJ, gör så att han och jag kan flyga hela tiden."

Håkan Hellström on yhtä kuin kesä ja hyvä mieli, tykkään!

Tricolore

2011-05-22T09:51:00.000+03:00

Uusimman Olivia-lehden kansikuvassa oli väriyhdistelmä, joka säväytti: punainen, beige ja musta. Ei ehkä ihan perinteinen trikolori, mutta toimii silti.

Kaikki kolme väriä ovat niin perusväripaletista kuin olla ja voi, mutta jotenkin ne vaan pelaavat älyttömän hyvin yhteen ja miellyttävät ainakin omaa silmää. Punaisesta toki pitää olla juuri tuollainen oranssiin taittava sävy - joulutontun punainen ei siis tule kyseeseen.

Tumman tukan, punaisen topin ja farkkushortsien yhdistelmä näyttää aika kivalta. Myös beiget shortsit taitavat olla pakollinen lisä vaatekaappiini. Taidattekin siis tietää, mitä kirjaan hankintalistalleni seuraavaksi... ;-)

Kuvat: Asos.com

A bigger person

2011-05-19T16:44:00.000+03:00

Minusta on tullut parin viime vuoden aikana isompi ihminen. Enkä siis puhu pelkästään henkisestä kasvusta tai ikääntymisestä, koska tein tämän yllättävän huomion vaatekaappia siivotessani ja erityisesti sovittaessani vanhoja housuja :-D Kyse ei siis ole mistään kovin dramaattisesta muutoksesta, mutta kuitenkin selkeästä siirtymisestä koosta toiseen, joten vanhoja housuja ja muitakin vaatteita lähti armotta kierrätykseen. Viime vuodet käytössä olleet, venyvät ja paukkuvat farkkuleggingsit ovat kyllä oikea salaliitto tuumakokoja vastaan...

Kaapin perukoilta löytyi myös farkut, jotka ostin kolmisen vuotta sitten Barcelonasta. Tuolloin minulla oli päähänpinttymä saada löysät farkut, joten ostin sellaiset. Farkut olivat kuitenkin jo ostohetkellä vikaostos, koska ne olivat hippasen liian isot ja roikkuvat ja niinpä ne jäivät käyttämättä ja lojumaan vaatekaappiin. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, sillä nyt sovittaessani farkkuja ylleni ne eivät olleetkaan enää yhtään isot vaan itse asiassa tosi kivat ja istuvat! :-) Vannoutuneena pillifarkkujen ystävänä en tykännyt niistä vieläkään leveälahkeisina lököfarkkuina, joten ei muuta kuin sakset käteen ja leikkelemään. Ja tässä lopputulos!

Aika kivat, eikö vain? Ja siskoani lainatakseni: "Kyllä kannatti lihota!" :-)