Pipalakki

Tämä minun ompeluinnostukseni alkaa mennä jo vähän liioitteluksi, koska uusia proggiksia käynnistyy harva se ilta, mutta pakkohan se on huristella menemään, kun kerran on äidin saumuri lainassa! Viimeisin keksintöni on trikoopipo, joita olenkin parin illan aikana tehtaillut jo aika monta... Näin maanantai-illan iloksi kuvasin teille rakkaille lukijoille ohjeet, miten teette itsellenne pipon aivan naurettavan helposti!

Itse tein pipon 52 senttimetrin ympärysmitalla. Ympärystä voi säädellä oman pään koon mukaan ja korkeutta sen mukaan, haluaako istuvan pipon vai löysän. Näillä mitoilla piposta tulee siis ympärysmitaltaan 52 senttimetriä ja korkeudelta 25 senttimetriä.

Tämän jälkeen kangaspala taitetaan kahtia, oikea puoli luonnollisestikin sisällepäin, ja ommellaan putkiloksi.

Putkilo taitellaan kahtia siten, että ommel jää pipon sisälle. Aseta sauma keskelle, jolloin siitä tulee pipon takasauma.

Pipon yläreunan täytyy olla pyöreä, joten keksin käyttää mallina isoa ruokalautasta! Sillä saa merkittyä juuri sopivasti kaarevan pipon päälaen.

Tämän jälkeen päälaki ommellaan merkkien mukaisesti, työ käännetään ja voilá - VALMIS!

Punainen pipo näytti sen verran tonttulakilta päässä, että päätin kuvata itseni mustaan pipoon sonnustautuneena. Kuten sanottu, näitä löytyy jo raidallisina ja jos minkä värisinä, joten ainakaan kivoista kevätpipoista ei ole puutetta, kun kevätkelit vihdoin saapuvat!

Kukkia ja mehiläisiä

Chilipuskissa on käynyt kuhina, sillä taannoin bongatut kukkaset ovat kasvaneet pikkuruisiksi chilipaprikan aluiksi!

Koska mehiläisiä ei tähän aikaan vuodesta ole enkä totta puhuen edes haluaisi niitä tulevan kotiimme, luontoa piti pikkuisen avittaa vanupuikolla pölyttämällä. Hyvin näyttää toimivan!

Hassuinta on, että ainoa chilipuska, jossa on jo paprikoita, on katraan pienimpiä. Muutamassa isommassa puskassa on myös jo kukkia, joten täytyy toivoa, että nekin alkavat kohta pukata paprikoita!

Projekti Päiväpeitto: Isoäidin neliöistä se ajatus sitten lähti...

Mammani on joskus virkannut minulle isoäidin neliöistä torkkupeiton, joka löysi paikkansa uuden kodin makuuhuoneesta. Inspiraatio tilkkutäkkiin lähti liikkeelle sen muodoista. Värimaailman tosin pidin vähän hillitympänä kuin tuossa langajämistä tehdyssä peitossa, mutta poimin sieltä mukaan omaan, modernisoituun versiooni harmaan, tummansinisen, punaisen ja valkoisen.

Yksinkertaistin kuviota todella paljon, jotta sen sai taipumaan minun taidoillani tehtäväksi tilkkutyöksi. Halusin mukaan pientä, yksityiskohtaisempaa kuviota sekä isompia värialueita, joten päädyin toistamaan samoja muotoja isokokoisena peiton keskiosassa ja pidin yksityiskohtaisemman kuvion reunoilla. Harmaa, yksivärinen kangas toimii ikään kuin kehyksenä, joka pitää kirjavan peiton aisoissa.

Kuten jo aiemmin kerroinkin, peitossa on mukana niin uusia kuin vanhojakin kankaita. Olisin halunnut kierrättää peitossa enemmän vanhoja jämiä, mutta koska halusin siitä tietyn värisen ja tyylisen, oli minun pakko ostaa jonkin verran uusia kankaita. Tykkään lopputuloksesta hirmuisesti, joten ei se ehkä haittaa, jos varastoissa on tämän jälkeen taas pikkuisen enemmän jämäkankaita, eihän? :-)

Projekti Päiväpeitto: Valmis!

Alkuvuoden kestänyt päiväpeittoproggis on nyt valmis ja sängyllä komeilee upouusi peitto! Pieni makkari, iso sänky sekä ei-laajakulmaobjektiivi yhdistettynä huonoon valoon eivät ole kovin toimiva kombo. Näin ollen saatte vain tällaisen pikkumaistiaisen ja koitan kuvata peiton kunnolla viikonloppuna valoisaan aikaan.

Peitto valmistui nopeammin kuin olisin ikinä uskonut, vaikka viime viikolla eteneminen oli vielä hidasta. Kun pääsin ompelemaan isompia linjoja pienen tilkkupiperryksen sijaan, oli työnteko paljon vauhdikkaampaa. Etenemiseen tosin saattoi vaikuttaa se, että kotona vietetyn viikonlopun aikana tein varmaan kahdeksantuntiset työpäivät peiton parissa. Anteeksi vaan kotiväelle, mutta silloin on ommeltava kun on hillitön draivi päällä!

Tykkään peitosta ihan hillittömästi, mutta nyt taidan keskittyä vähän pienempiin ompeluksiin, koska kyllä 3 x 3 metriä kangasta on vaan paljon! Ja ehkä vähän liikaakin :-)

Koiran peti

Muutossa ylimääräiseksi jääneestä päiväpeitosta, fleeceviltistä ja Ikean alelaarista parilla eurolla löytyneestä, iloisen kirjavasta kangastilkusta syntyi koiralle uusi petipaikka olohuoneeseen. Tosiaan päällisen kangas ja vetoketju ovat uusia, mutta vanhat peitot ajavat loistavasti patjan virkaa.

Tämä oli tosi kätevä tapa kierrättää vanhat peitot, jotka ovat edelleen ihan käyttökelpoisia eli roskiin niitä en raaskinut pistää, mutta joille ei uudessa kodissa löytynyt enää käyttöä. Malli ei oikein tykännyt kuvaamisesta, joten hän päätti pötköttää peitolla kuin rautakanki...

Kuten yllä olevasta, eilen napatusta kuvasta näkyy, koira olisi tykännyt peitosta ihan ilman päällistäkin. Näin ollen hän ei oikein pitänyt siitä, kun menin sullomaan hänen ihanan päiväpeittonsa tyhmän uuden pedin sisään. Harmistus taisi olla aika lyhytaikainen, koska tällä hetkellä uni maistuu taas ihan entiseen malliin myös uudella pedilla. Komean kuorsauksen säestämänä tietysti :-)

Kunnianhimoa on...

... huolitella 12 METRIÄ päiväpeiton reunaa käsin. Pari tuntia ja ensimmäiset kolme metriä takana, niska jumissa ja orastava päänsärky ohimossa. Sillälailla :-)

Lauantaita

Blinejä, nam! Edellinen blini-illallinen oli niin onnistunut, että tänään mentiin täysin samalla kaavalla eli blinien kaverina oli smetanaa, suolakurkkua, hunajaa, lohta, sipulia ja sienisalaattia.

Ja tietysti skumppaa :-)

Projekti päiväpeitto eteni niin vauhdilla, että M alkoi jo kommentoida, että ompelukoneen ääni on vähän kova (kun sitä koko päivän kuuntelee...) ja koira tunki päätään epätoivoisesti sohvan alle. No, nyt peitto on kuitenkin enää taustatikkiä ja reunojen kanttauksia vaille valmis! Eli toisin sanoen hommaa riittää vielä ihan kiitettävästi...

Keväiset narsissit puhkesivat muutamassa tunnissa nupusta kukkaan.

Ja hei jee, meillä on uusi, värikäs seinäkello!

Eli sellainen lauantai täällä. Mites teillä muilla?